Risulinnan pesueet ryhmä Facebookissa
Hei!
Minun käsittääkseni muninta- ja kuoriutumisjärjestys on oheisen kuvan mukainen.
T. Vanhempi juhlakalu
[4.7. - Matts lähetti päivitetyn selkeän kuvan]
Mattsin palsta
Tässä Mattsin terveiset:
Hei!
Minun käsittääkseni muninta- ja kuoriutumisjärjestys on oheisen kuvan mukainen.
T. Vanhempi juhlakalu
[4.7. - Matts lähetti päivitetyn selkeän kuvan]
Hei!
Minun käsittääkseni muninta- ja kuoriutumisjärjestys on oheisen kuvan mukainen.
T. Vanhempi juhlakalu
[4.7. - Matts lähetti päivitetyn selkeän kuvan]
- Time is simply one possible order of events - A. Einstein
-
Millan
- Registered user
- Viestit: 6507
- Liittynyt: 27 Syys 2009 20:52
- 14
- Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finland
Kysyin Mattsilta tänään näin, kun aina värejä ihmettelen: Hei, pesällä pomottajana ja nyt tässä kuvassa tuo vaalein vasemmalla lienee poikasista vanhin. Eikö? Vaan eivätkös ne tummu vanhetessaan?
Kysyy taas epätietoinen...
@ Voitto Pulkkinen
Kysyy taas epätietoinen...
@ Voitto Pulkkinen
Marita...sääksikummitäti
Hei
Liitekuvassa poikaset ovat Helmin varjossa, eikä muokattuinakaan värierot olleet selvät. Käsittääkseni vasemmanpuoleinen oli poikasista suurin ja vanhin - pomottaja-Leo. Meneillään olevan nopean kasvun vaiheessa poikasten kokoerot korostuvat ikäeron määräämässä järjestyksessä. Poikasten väritys myös vaihtuu. Varhaisen poikasvaiheen jälkeen kehittyy havaittu "blondivaihe", joka takavuosina (14.7.2010) Sääksisäätiön Janakkalan pesällä herätti arveluja yhden poikasen albinoudesta. Sulkien alkaessa kasvaa, höyhenpuku "helmivaiheen" kautta tummuu uudelleen kehittyen kohti aikuispukua.
Blonditerveisin Matts
Liitekuvassa poikaset ovat Helmin varjossa, eikä muokattuinakaan värierot olleet selvät. Käsittääkseni vasemmanpuoleinen oli poikasista suurin ja vanhin - pomottaja-Leo. Meneillään olevan nopean kasvun vaiheessa poikasten kokoerot korostuvat ikäeron määräämässä järjestyksessä. Poikasten väritys myös vaihtuu. Varhaisen poikasvaiheen jälkeen kehittyy havaittu "blondivaihe", joka takavuosina (14.7.2010) Sääksisäätiön Janakkalan pesällä herätti arveluja yhden poikasen albinoudesta. Sulkien alkaessa kasvaa, höyhenpuku "helmivaiheen" kautta tummuu uudelleen kehittyen kohti aikuispukua.
Blonditerveisin Matts
Hailuodon poikasten rengastus 2012
Tikkaita taas suolla kannettiin Voiton kera. Helmi huomasi meidät melko kaukaa ja alkoi rauhallisesti varoitella. Ilmeisesti se oli tottunut suolla kulkeviin hillanpoimijoihin. Välillä se kävi istumassa suon puissa, mutta pääasiallisesti seurasi tapahtumia kevyesti taivaalla liidellen. Poikaset olivat hyvin ruokittuja ja rauhallisia. Ne päätettiin rengastaa pesällä. Rengastus sujui hyvin. Rengastustiedot ovat seuraavat:
1) M-60700 vasen jalka, siipi 31,4 cm, paino 1,540 kg kehittyneempi (Leo)
2) M-60699 oikea jalka, siipi 29 cm, paino 1,480 kg (Matts)
Poikasten jalan mitat eivät juurikaan eronneet toisistaan, jolloin ne saattavat olla samaa sukupuolta ja nimetyn mukaisesti oletettavasti kumpikin koiraita.
Kemo-urosta ei rengastusreissun aikana suolla näkynyt, joten se oletettavasti oli tiiviisti hankkimassa pesueelleen kalaa.
Kuolleen poikasen etsintä
Voiton kanssa etsimme Helmin pesästä poistamaa poikasta melkoisen laajalta alueelta. Emme löytäneet ruumista tai muitakaan merkkejä poikasesta. Sääksen pesintästrategian kannalta olisi tietenkin edullista, jos kuollut poikanen onnistuttaisiin kuljettamaan mahdollisimman kauas pesältä. Silloin raadonsyöjät kuten harmaalokki (näkyi ilmatilassa) korpit (poikue suon laidalla), varikset jne. pysyisivät kaukana pesintää häiritsemästä. Supikoirasta ja ketusta ei olisi niinkään haittaa. Sääksi käyttää nokkaansa järjestelemiseen ja siirtelyyn, mutta jalkojaan saaliin, pesärisujen ja muun pesämateriaalin kuljettamiseen. Käsittääkseni kuolleen, vajaan kiloisen, poikasen kuljettaminen kauaksi pesältä ei onnistu nokalla, vaan siihen olisi käytetty jalkoja.
Myöhäisen pesinnän mahdolliset seuraukset jatkossa
Kolme viikkoa jäljessä normaalista pesinnästä on melkoisen pitkä aika. Pesinnän tulisi ajoittua niihin puitteisiin, jolloin kalasaalista on runsaimmin saatavilla. Sääksien syysmuutto alkaa yleensä elokuussa siten, että naaras lähtee ensiksi, sitten koiras ja viimeksi poikaset omaan tahtiinsa. On mielenkiintoista seurata, miten myöhästynyt pesintä tulee vaikuttamaan emojen viipymiseen pesällä, vai määrääkö muuttovire emojen lähtemisen pesinnän ajoituksesta huolimatta. Silloin poikaset jäisivät kolmen viikon verran paitsi emojen huolenpitoa. Ainakin kerran on havaittu emojen huolehtivan poikasista vielä pitkälle syyskuuhun.
Rengastusterveisin Matts
Tikkaita taas suolla kannettiin Voiton kera. Helmi huomasi meidät melko kaukaa ja alkoi rauhallisesti varoitella. Ilmeisesti se oli tottunut suolla kulkeviin hillanpoimijoihin. Välillä se kävi istumassa suon puissa, mutta pääasiallisesti seurasi tapahtumia kevyesti taivaalla liidellen. Poikaset olivat hyvin ruokittuja ja rauhallisia. Ne päätettiin rengastaa pesällä. Rengastus sujui hyvin. Rengastustiedot ovat seuraavat:
1) M-60700 vasen jalka, siipi 31,4 cm, paino 1,540 kg kehittyneempi (Leo)
2) M-60699 oikea jalka, siipi 29 cm, paino 1,480 kg (Matts)
Poikasten jalan mitat eivät juurikaan eronneet toisistaan, jolloin ne saattavat olla samaa sukupuolta ja nimetyn mukaisesti oletettavasti kumpikin koiraita.
Kemo-urosta ei rengastusreissun aikana suolla näkynyt, joten se oletettavasti oli tiiviisti hankkimassa pesueelleen kalaa.
Kuolleen poikasen etsintä
Voiton kanssa etsimme Helmin pesästä poistamaa poikasta melkoisen laajalta alueelta. Emme löytäneet ruumista tai muitakaan merkkejä poikasesta. Sääksen pesintästrategian kannalta olisi tietenkin edullista, jos kuollut poikanen onnistuttaisiin kuljettamaan mahdollisimman kauas pesältä. Silloin raadonsyöjät kuten harmaalokki (näkyi ilmatilassa) korpit (poikue suon laidalla), varikset jne. pysyisivät kaukana pesintää häiritsemästä. Supikoirasta ja ketusta ei olisi niinkään haittaa. Sääksi käyttää nokkaansa järjestelemiseen ja siirtelyyn, mutta jalkojaan saaliin, pesärisujen ja muun pesämateriaalin kuljettamiseen. Käsittääkseni kuolleen, vajaan kiloisen, poikasen kuljettaminen kauaksi pesältä ei onnistu nokalla, vaan siihen olisi käytetty jalkoja.
Myöhäisen pesinnän mahdolliset seuraukset jatkossa
Kolme viikkoa jäljessä normaalista pesinnästä on melkoisen pitkä aika. Pesinnän tulisi ajoittua niihin puitteisiin, jolloin kalasaalista on runsaimmin saatavilla. Sääksien syysmuutto alkaa yleensä elokuussa siten, että naaras lähtee ensiksi, sitten koiras ja viimeksi poikaset omaan tahtiinsa. On mielenkiintoista seurata, miten myöhästynyt pesintä tulee vaikuttamaan emojen viipymiseen pesällä, vai määrääkö muuttovire emojen lähtemisen pesinnän ajoituksesta huolimatta. Silloin poikaset jäisivät kolmen viikon verran paitsi emojen huolenpitoa. Ainakin kerran on havaittu emojen huolehtivan poikasista vielä pitkälle syyskuuhun.
Rengastusterveisin Matts
RAVINTOA ON – JA PALJON
Suurennuslasin kanssa tarkastelin Hailuodon sääksenpesän pesäpohjaa. Olin erottavinani siinä 6-7 puolisyötyä ahventa. Pääasiassa vain pääpuoli oli syöty. Voiko tästä tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä pesinnän tilasta ja millaisia mahdollisia merkityksiä havaitulla saattaa olla teoreettis-spekulatiivisella tasolla tarkasteltuna?
1) Myönteiset skenaariot
- Ravintoa on riittävästi > enemmän kuin poikaset pystyvät kuluttamaan.
- Poikaset syövät kalasta vain sen osan, josta saadaan eniten niiden nykyisessä kehitysasteessa tarvittavia ravintoaineita. Pää sisältää runsaasti aivokudoksen rasvaa (myeliinikudos), valkuaisaineita jne.
- Ravinnon kulutus vähenee sen vuoksi, että poikasten painokin laskee. Niiden on valmistauduttava saavuttamaan lentotaito. Kyseessä olisi tutkittu ja tunnettu poikasten painon normaali kehitysvaihe.
2) Vähämerkityksinen, lähinnä kosmeettis-hygieeninen, näkökulma.
- Naaraan rooli pesän jätehuollossa ja siivouksessa puuttuu.
- Kalantähteitä on ylimäärin myös sen vuoksi, että naaraan osuus saaliista jää käyttämättä.
3) Huolestuttava skenaario – ravintoa on, mutta sitä ei pystytä käyttämään täyspainoisesti hyväksi
- Koiraan tuoma saalis koostuu nyt pääosin ahvenesta, joka on rakenteeltaan useisiin särkikaloihin verrattuna ehkä hieman kovaa ja työlästä paloiteltavaa kasvuvaiheessa olevalle poikaselle. Kovan pään repiminen kuitenkin näyttää onnistuvan hyvin.
- Koiras ei lukuisten muiden tehtäviensä ja aikabudjettinsa vuoksi ehdi korvaamaan naaraan roolia saaliin paloittelussa ja poikasten syöttämisessä. Sellaisilla petolinnuilla, joiden sukupuolten väliset roolierot ovat äärimmäisen rajatut, naaraan menetys johtaa väistämättä poikueen tuhoon, vaikka saalista olisi riittävästi. Sääksellä koiraan rooli on joustavampi.
Naaraan puuttumisesta huolimatta Hailuodon poikaset näyttävät kasvavan ja kehittyvän hyvin. Poikasista varsinkin vanhempi jo kovasti räpyttelee ja hyppii lentoharjoituksissaan.
Ensilentoja odotellen Matts
Suurennuslasin kanssa tarkastelin Hailuodon sääksenpesän pesäpohjaa. Olin erottavinani siinä 6-7 puolisyötyä ahventa. Pääasiassa vain pääpuoli oli syöty. Voiko tästä tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä pesinnän tilasta ja millaisia mahdollisia merkityksiä havaitulla saattaa olla teoreettis-spekulatiivisella tasolla tarkasteltuna?
1) Myönteiset skenaariot
- Ravintoa on riittävästi > enemmän kuin poikaset pystyvät kuluttamaan.
- Poikaset syövät kalasta vain sen osan, josta saadaan eniten niiden nykyisessä kehitysasteessa tarvittavia ravintoaineita. Pää sisältää runsaasti aivokudoksen rasvaa (myeliinikudos), valkuaisaineita jne.
- Ravinnon kulutus vähenee sen vuoksi, että poikasten painokin laskee. Niiden on valmistauduttava saavuttamaan lentotaito. Kyseessä olisi tutkittu ja tunnettu poikasten painon normaali kehitysvaihe.
2) Vähämerkityksinen, lähinnä kosmeettis-hygieeninen, näkökulma.
- Naaraan rooli pesän jätehuollossa ja siivouksessa puuttuu.
- Kalantähteitä on ylimäärin myös sen vuoksi, että naaraan osuus saaliista jää käyttämättä.
3) Huolestuttava skenaario – ravintoa on, mutta sitä ei pystytä käyttämään täyspainoisesti hyväksi
- Koiraan tuoma saalis koostuu nyt pääosin ahvenesta, joka on rakenteeltaan useisiin särkikaloihin verrattuna ehkä hieman kovaa ja työlästä paloiteltavaa kasvuvaiheessa olevalle poikaselle. Kovan pään repiminen kuitenkin näyttää onnistuvan hyvin.
- Koiras ei lukuisten muiden tehtäviensä ja aikabudjettinsa vuoksi ehdi korvaamaan naaraan roolia saaliin paloittelussa ja poikasten syöttämisessä. Sellaisilla petolinnuilla, joiden sukupuolten väliset roolierot ovat äärimmäisen rajatut, naaraan menetys johtaa väistämättä poikueen tuhoon, vaikka saalista olisi riittävästi. Sääksellä koiraan rooli on joustavampi.
Naaraan puuttumisesta huolimatta Hailuodon poikaset näyttävät kasvavan ja kehittyvän hyvin. Poikasista varsinkin vanhempi jo kovasti räpyttelee ja hyppii lentoharjoituksissaan.
Ensilentoja odotellen Matts
-
Millan
- Registered user
- Viestit: 6507
- Liittynyt: 27 Syys 2009 20:52
- 14
- Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finland
Seilin pesällä tapahtui 22.8.2011, klo 13:08 - , kopion Ohikulkijan havainnon tänne:
Pesällä on ylimääräinen poikanen, tuo etualalla oleva rengastamaton.
Youtube
Vieras poikanen viihtyi pesällä kerjäten ruokaa.
Sitten yksi "oma" poikanen tuli pesälle, Vasuri toi kalan ja vieras poikanen nappasi sen,
jota se tälläkin hetkellä syö.
Youtube
Pesällä on ylimääräinen poikanen, tuo etualalla oleva rengastamaton.
Youtube
Vieras poikanen viihtyi pesällä kerjäten ruokaa.
Sitten yksi "oma" poikanen tuli pesälle, Vasuri toi kalan ja vieras poikanen nappasi sen,
jota se tälläkin hetkellä syö.
Youtube
Marita...sääksikummitäti
LENTOPOIKANEN KÄY NAAPURISSA VIERAISILLA
Hieno havainto ja hyvin dokumentoitu! Käki se ei ole, vaan ihan oikea sääksen lentopoikanen!
Tällaisia lentopoikasten vierailuja naapuripesillä on dokumentoitu varsinkin Yhdysvalloissa. Emot harvoin karkottavat vieraita lentopoikasia pesältään. Varsinkin hyvissä ravinto-olosuhteissa näitä poikasten ”kavereita” siedetään hyvin ja kohdellaan hyvin, vielä ruokitaan, jopa syötetään. Naapuripesän kehno ravintotilanne saattaa lisätä lentopoikasten vierailuja. Yleensä vierailut eivät kestä kauan, vaikka toisenlaisiakin havaintoja on.
Sääksien siirtoistutuksissa, kenttäkokeissa ja vahingoittuneina terveiksi hoidettuja poikasia on siirretty vieraisiin sääksenpesiin hyvällä menestyksellä. Sääkset ovat joustavia kasvattivanhempia.
Tuntien Vasurin saalistustaidot ja vieraanvaraisuuden, sekä Seilin hyvät kalavedet, uskon että vieras viihtyy - miten kauan?
Vierailuterveisin Matts
Hieno havainto ja hyvin dokumentoitu! Käki se ei ole, vaan ihan oikea sääksen lentopoikanen!
Tällaisia lentopoikasten vierailuja naapuripesillä on dokumentoitu varsinkin Yhdysvalloissa. Emot harvoin karkottavat vieraita lentopoikasia pesältään. Varsinkin hyvissä ravinto-olosuhteissa näitä poikasten ”kavereita” siedetään hyvin ja kohdellaan hyvin, vielä ruokitaan, jopa syötetään. Naapuripesän kehno ravintotilanne saattaa lisätä lentopoikasten vierailuja. Yleensä vierailut eivät kestä kauan, vaikka toisenlaisiakin havaintoja on.
Sääksien siirtoistutuksissa, kenttäkokeissa ja vahingoittuneina terveiksi hoidettuja poikasia on siirretty vieraisiin sääksenpesiin hyvällä menestyksellä. Sääkset ovat joustavia kasvattivanhempia.
Tuntien Vasurin saalistustaidot ja vieraanvaraisuuden, sekä Seilin hyvät kalavedet, uskon että vieras viihtyy - miten kauan?
Vierailuterveisin Matts
Hei, sivustolla tulleita aiheita 5.9.2012:
- Saru on kuvannut poikasen sukkien värin muutosta.
- Voisiko kaimasi ollakin tyttö, kuitenkin?
Kyselee Millan
Matts klo 14.23, vakoiset sukat jalassa.
© Voitto Pulkkinen
Klo 16.28 Helmin mustat sukat jalassa.
© Voitto Pulkkinen
klo 17.16
© Voitto Pulkkinen
Hei!
Kuvien perusteella en sukkapolitiikkaan näin vaalien alla uskalla ottaa väriin sitoutunutta kantaa. Jalka on edestäpäin valkoinen ja kuva-automatiikan ylivalotus tehostaa vaikutelmaa. Vertailukuvissa kuvakulma jalasta on takaapäin ja sieltähän ne näyttävät harmailta. Kun poikanen levätessään usein makaa pesässä näiden tummien takaosien varassa (ihmisen anatomiassa jalkapohjaa vastaavat rakenteet), niin on otettava huomioon sellainenkin mahdollisuus, että jalat ovat tältä osin vain pinttyneen likaiset. Pesään ei ole pitkiin aikoihin tuotu tuoretta pesämateriaalia, mikä pitäisi pesäpohjan siistinä ja kuivana.
Yhtä vaitonainen olen poikasen sukupuolen määrittämisen osalta. Tieteellisesti pätevää sääksen sukupuolenmääritysmetodia en tunne (DNA-testejä lukuun ottamatta). Broilerikasvattamoissa spesialistit määrittävät peräaukosta untuvikon sukupuolen. Sääksellä se tuskin toimisi, kun sukukypsyyskin saavutetaan vasta kolmantena kalenterivuonna. Tämä huomioon ottaen arvelen, että Matts on noin 50 %:n todennäköisyydellä uros.
Tulkintaterveisin Matts
- Saru on kuvannut poikasen sukkien värin muutosta.
- Voisiko kaimasi ollakin tyttö, kuitenkin?
Kyselee Millan
Matts klo 14.23, vakoiset sukat jalassa.
© Voitto Pulkkinen
Klo 16.28 Helmin mustat sukat jalassa.
© Voitto Pulkkinen
klo 17.16
© Voitto Pulkkinen
Hei!
Kuvien perusteella en sukkapolitiikkaan näin vaalien alla uskalla ottaa väriin sitoutunutta kantaa. Jalka on edestäpäin valkoinen ja kuva-automatiikan ylivalotus tehostaa vaikutelmaa. Vertailukuvissa kuvakulma jalasta on takaapäin ja sieltähän ne näyttävät harmailta. Kun poikanen levätessään usein makaa pesässä näiden tummien takaosien varassa (ihmisen anatomiassa jalkapohjaa vastaavat rakenteet), niin on otettava huomioon sellainenkin mahdollisuus, että jalat ovat tältä osin vain pinttyneen likaiset. Pesään ei ole pitkiin aikoihin tuotu tuoretta pesämateriaalia, mikä pitäisi pesäpohjan siistinä ja kuivana.
Yhtä vaitonainen olen poikasen sukupuolen määrittämisen osalta. Tieteellisesti pätevää sääksen sukupuolenmääritysmetodia en tunne (DNA-testejä lukuun ottamatta). Broilerikasvattamoissa spesialistit määrittävät peräaukosta untuvikon sukupuolen. Sääksellä se tuskin toimisi, kun sukukypsyyskin saavutetaan vasta kolmantena kalenterivuonna. Tämä huomioon ottaen arvelen, että Matts on noin 50 %:n todennäköisyydellä uros.
Tulkintaterveisin Matts
KIITOS TÄMÄN VUODEN 2012 PESINTÄKAUDESTA
Tapahtumarikas sääksivuosi 2012 on yhdessä koettu nokka kiinni näytössä. Tästä lahjasta haluan teitä kaikkia kiittää, etenkin Voittoa, Eki Luotiota, sääksikummitätiä, muita vastuun kantajia, unohtamatta hienoja havaintoja tehneitä nettiseuraajia ja blogikirjoittajia. Monia sääksi-opintovuosia olemme yhdessä kokeneet ja taas uutta oppineet luonnon korkeakouluissa – ihan läheltä, mutta etänä.
Pesän putoaminen ja tekopesän rakentaminen
Vuoden 2011 joulukuun rajut myrskyt ovat kaataneet monia petolintujen pesäpuita ja pudottaneet pesiä, varsinkin sellaisia, joiden tukirakenteet eivät ole kiinni nauloilla. Suomessa yli puolet sääksenpesistä on näitä ihmisen rakentamia tekopesiä. Omista vastuupesistäni vain yksi on sääksen itsensä rakentama ”luomupesä”, eli 90 % asutuista pesistä on tekopesiä. Onneksi Hailuodon pesäpuu oli selviytynyt myrskystä pystyssä ja n. parinsadan kilon pesärydön putoaminen ei ollut rikkonut latvaa. Tekopesän rakentaminen Voiton kanssa on hyvin dokumentoitu. Tavoitteena oli saada nettiseurantaan tilanne, jossa sääksipari itse suorittaisi valtaosan pesänrakennustyöstä. Sen aloittikin aivan vieras pari. Kemon saavuttua paikalle, se otti reviirinsä ja rakennustyömaan haltuunsa. Pesä tuli valmiiksi hyvissä ajoin ennen muninnan aloittamista.
Vanhan puolison menettäminen – uuden naaraan valinta
Sääksenpesän tuttu Nemo-emo ei muuttomatkaltaan enää Hailuotoon saapunut. Todennäköisimmin se on menehtynyt. Aikaisempien vuosien seurantakokemusten perusteella olisi olettanut, että uusi pesintään halukas naaras olisi löytynyt helposti, mutta vaikea on arvioida, millä tavoin uros kuitenkin odottaa monivuotisen kumppaninsa saapumista. Lintupsykologin (etologin) analyysillä voisi olla tilausta. Kemo onnistui taitavalla ”sky-dancellaan” houkuttelemaan uusia naaraita pesälle. Nytkin oli pari potentiaalia tyttöstä (Vappu ja Helmi) tyrkyllä ja Kemo niiden kanssa parhaan kykynsä mukaan myös paritteli.
Pesinnän myöhästyminen
Hailuodossa parinmuodostus ja muninnan aloittaminen kesti yllättävän kauan ja tämän seurauksena muninta, kuoriutuminen ja ensilennot olivat noin 3 viikkoa (20 pv) myöhässä edellisiin vuosiin verrattuna. (Toisaalta Seilin Vasuri ei ehtinyt pesiä 2010 valtaamassaan pesässä, vaikka silläkin oli useita emäntäehdokkaita ja ehkä pari viikkoa aikaa parinmuodostukseen ja muninnan aloittamiseen). Aikaisemmin olen tällä palstalla esittänyt, että myöhäiset pesinnät tuottavat keskimäärin vähemmän poikasia kuin muut. Myöhäisissä pesinnöissä saattaa käydä niin, että saaliin saatavuus ja poikasten ravinnontarve eivät suotuisimmalla tavoin osu yksiin. Hailuodon haastavissa pesintäolosuhteissa ovat perin harvoin kaikki poikaset muutenkaan selvinneet maailmalle. Poikasten hoivaamiseen käytettävä aika jää myöhäisissä pesinnöissä normaalia lyhyemmäksi, kun muuttovire ottaa vallan. Helmi-naaras jätti pesän 9.8 eli muutamaa päivää aikaisemmin kuin Nemo edellisinä vuosina. Kemo-uros puolestaan lähti vasta 4.9 ja viipyi 6 ja 11 pv pidempään, kuin kahtena edellisenä kesänä. Jälkeläisten kehitystasoon ja ikään suhteutettuna tämäkin sisäinen lähtökäsky oli turhan kiireinen. Sen kellon enempään manipulointiin uroksella ei ole keinoja.
Poikaskuolema
Ihmisen näkökulmasta nuorimman poikasen kuolema oli varsin traumaattista seurattavaa. Vanhemmat poikaset alistivat sen ja estivät sen ravinnonsaannin, eikä emo mitenkään puuttunut asiaan. Tämä tapahtui lajityypillisesti juuri siten, kuin kalasääskeä koskevassa tieteellisessä kirjallisuudessa sekä muissakin julkaisuissa on kuvattu. Saman olen myös omissa tutkimuksissani todennut. Tätä sattuu pääsääntöisesti silloin, kun ravintoa ei ole riittävästi koko poikueen suotuisaan kehitykseen ja kasvuun. Arvioni mukaan Suomessa sitä tapahtuu vuosittain kymmenillä pesillä. Sateisen kesän on raportoitu johtaneen poikaskuolemiin varsinkin Itä-Suomen sääksenpesillä. Lentopoikasvaiheessa poikasten taistelu ravinnosta näytti nettipesillä välillä hyvinkin väkivaltaiselta. Nähtävästi siitä ei kuitenkaan syntynyt mitään vakavampia vammoja.
Poikaset aikaisin maailmalle
Poikaset kasvoivat nopeasti ja niiden taidot kehittyivät hyvin. Lentoon noustiin 53 ja 55 päivän vanhoina, mikä otti kuitenkin keskimäärin 2 päivää kauemmin, kuin edellisten vuosien poikasilla (2009-2011 / 52 vrk /8 poikasta). Vanhin poikanen (Leo) viipyi ensilennon jälkeen pesällä vain 8 päivää, mikä on vähiten koko Hailuodon nettipesähistorian aikana. Jos se ei ole löytänyt omaa ”Seiliään” ja/tai ruokkijaa, niin se tuskin on elossa maailmalle selviytynyt. Jos oletuksen vastaisesti kuitenkin on käynyt, niin on tapahtunut toivottu ihme. Nuorempi kaima-lintu oli pesäruokinnassa paljon pidempään (71 vrk), mutta sekin joutui lähtemään matkaan vain 16 päivää vanhalla lentoluvalla. Se on keskimäärin runsas viikko vähemmän, kuin parin edellisvuoden poikasten lähtö ja tähänkin vertailulukuun sisältyy pari kesken pesinnän epämääräisellä tavalla poislentänyttä poikasta. Sääksen on todettu oppivan kalastamaan noin 17 vrk:n sisällä lentotaidon saavuttamisesta, mutta ravinto-omavaraisuuden saavuttaminen kestää keskimäärin 4 viikkoa. (Aikaisin kalastushavainto on 10 vrk lentämisestä). Myöhäisen pesinnän lähtökohdat eivät ole kovin hyvät ja ennustekin on huono, mutta nettiseuraajien toive toivottavasti kantaa riittävän pitkälle. Itselläkin matka Afrikkaan on tilattu vuodenvaihteeseen.
Seilin pesävieras
Varsin erikoinen tapahtuma oli vieraan lentopoikasen ilmaantuminen Seilin nettipesälle, pitkäaikainen viipyminen uroksen elätettävänä ja hurja ravintokilpailu pesän omien poikasten kanssa. Ilmiö tunnetaan varsinkin Pohjois-Amerikan tavanomaista tiheämmin pesivissä sääksipopulaatioissa. Siellä on myös havaittu, että vieras mieluiten asettuu sellaiseen pesään, jonka omat poikaset ovat sitä nuorempia. Tällöin ottopojalla olisi edullinen asema pesän ravintokilpailussa. Seilin tunkeutuja onnistui valtaamaan pesän, mutta pesän omat poikaset olivat jo itsenäistymässä. Sijaisisän lähtiessä ottopoika jäi ”orvoksi” ja hetkeksi ihmettelemään linjataulun valomerkkiä ja tarjoilun loppumista.
Vähintäänkin yllä esitetyn yhteenvedon verran olemme pesimäkaudesta 2012 taas uutta oppineet.
Terveisin Matts
PS. Olen käynyt läpi vuosien 2009-2012 blogiaineistoja ja laskenut niiden perusteella erilaisia vertailulukuja.
Tapahtumarikas sääksivuosi 2012 on yhdessä koettu nokka kiinni näytössä. Tästä lahjasta haluan teitä kaikkia kiittää, etenkin Voittoa, Eki Luotiota, sääksikummitätiä, muita vastuun kantajia, unohtamatta hienoja havaintoja tehneitä nettiseuraajia ja blogikirjoittajia. Monia sääksi-opintovuosia olemme yhdessä kokeneet ja taas uutta oppineet luonnon korkeakouluissa – ihan läheltä, mutta etänä.
Pesän putoaminen ja tekopesän rakentaminen
Vuoden 2011 joulukuun rajut myrskyt ovat kaataneet monia petolintujen pesäpuita ja pudottaneet pesiä, varsinkin sellaisia, joiden tukirakenteet eivät ole kiinni nauloilla. Suomessa yli puolet sääksenpesistä on näitä ihmisen rakentamia tekopesiä. Omista vastuupesistäni vain yksi on sääksen itsensä rakentama ”luomupesä”, eli 90 % asutuista pesistä on tekopesiä. Onneksi Hailuodon pesäpuu oli selviytynyt myrskystä pystyssä ja n. parinsadan kilon pesärydön putoaminen ei ollut rikkonut latvaa. Tekopesän rakentaminen Voiton kanssa on hyvin dokumentoitu. Tavoitteena oli saada nettiseurantaan tilanne, jossa sääksipari itse suorittaisi valtaosan pesänrakennustyöstä. Sen aloittikin aivan vieras pari. Kemon saavuttua paikalle, se otti reviirinsä ja rakennustyömaan haltuunsa. Pesä tuli valmiiksi hyvissä ajoin ennen muninnan aloittamista.
Vanhan puolison menettäminen – uuden naaraan valinta
Sääksenpesän tuttu Nemo-emo ei muuttomatkaltaan enää Hailuotoon saapunut. Todennäköisimmin se on menehtynyt. Aikaisempien vuosien seurantakokemusten perusteella olisi olettanut, että uusi pesintään halukas naaras olisi löytynyt helposti, mutta vaikea on arvioida, millä tavoin uros kuitenkin odottaa monivuotisen kumppaninsa saapumista. Lintupsykologin (etologin) analyysillä voisi olla tilausta. Kemo onnistui taitavalla ”sky-dancellaan” houkuttelemaan uusia naaraita pesälle. Nytkin oli pari potentiaalia tyttöstä (Vappu ja Helmi) tyrkyllä ja Kemo niiden kanssa parhaan kykynsä mukaan myös paritteli.
Pesinnän myöhästyminen
Hailuodossa parinmuodostus ja muninnan aloittaminen kesti yllättävän kauan ja tämän seurauksena muninta, kuoriutuminen ja ensilennot olivat noin 3 viikkoa (20 pv) myöhässä edellisiin vuosiin verrattuna. (Toisaalta Seilin Vasuri ei ehtinyt pesiä 2010 valtaamassaan pesässä, vaikka silläkin oli useita emäntäehdokkaita ja ehkä pari viikkoa aikaa parinmuodostukseen ja muninnan aloittamiseen). Aikaisemmin olen tällä palstalla esittänyt, että myöhäiset pesinnät tuottavat keskimäärin vähemmän poikasia kuin muut. Myöhäisissä pesinnöissä saattaa käydä niin, että saaliin saatavuus ja poikasten ravinnontarve eivät suotuisimmalla tavoin osu yksiin. Hailuodon haastavissa pesintäolosuhteissa ovat perin harvoin kaikki poikaset muutenkaan selvinneet maailmalle. Poikasten hoivaamiseen käytettävä aika jää myöhäisissä pesinnöissä normaalia lyhyemmäksi, kun muuttovire ottaa vallan. Helmi-naaras jätti pesän 9.8 eli muutamaa päivää aikaisemmin kuin Nemo edellisinä vuosina. Kemo-uros puolestaan lähti vasta 4.9 ja viipyi 6 ja 11 pv pidempään, kuin kahtena edellisenä kesänä. Jälkeläisten kehitystasoon ja ikään suhteutettuna tämäkin sisäinen lähtökäsky oli turhan kiireinen. Sen kellon enempään manipulointiin uroksella ei ole keinoja.
Poikaskuolema
Ihmisen näkökulmasta nuorimman poikasen kuolema oli varsin traumaattista seurattavaa. Vanhemmat poikaset alistivat sen ja estivät sen ravinnonsaannin, eikä emo mitenkään puuttunut asiaan. Tämä tapahtui lajityypillisesti juuri siten, kuin kalasääskeä koskevassa tieteellisessä kirjallisuudessa sekä muissakin julkaisuissa on kuvattu. Saman olen myös omissa tutkimuksissani todennut. Tätä sattuu pääsääntöisesti silloin, kun ravintoa ei ole riittävästi koko poikueen suotuisaan kehitykseen ja kasvuun. Arvioni mukaan Suomessa sitä tapahtuu vuosittain kymmenillä pesillä. Sateisen kesän on raportoitu johtaneen poikaskuolemiin varsinkin Itä-Suomen sääksenpesillä. Lentopoikasvaiheessa poikasten taistelu ravinnosta näytti nettipesillä välillä hyvinkin väkivaltaiselta. Nähtävästi siitä ei kuitenkaan syntynyt mitään vakavampia vammoja.
Poikaset aikaisin maailmalle
Poikaset kasvoivat nopeasti ja niiden taidot kehittyivät hyvin. Lentoon noustiin 53 ja 55 päivän vanhoina, mikä otti kuitenkin keskimäärin 2 päivää kauemmin, kuin edellisten vuosien poikasilla (2009-2011 / 52 vrk /8 poikasta). Vanhin poikanen (Leo) viipyi ensilennon jälkeen pesällä vain 8 päivää, mikä on vähiten koko Hailuodon nettipesähistorian aikana. Jos se ei ole löytänyt omaa ”Seiliään” ja/tai ruokkijaa, niin se tuskin on elossa maailmalle selviytynyt. Jos oletuksen vastaisesti kuitenkin on käynyt, niin on tapahtunut toivottu ihme. Nuorempi kaima-lintu oli pesäruokinnassa paljon pidempään (71 vrk), mutta sekin joutui lähtemään matkaan vain 16 päivää vanhalla lentoluvalla. Se on keskimäärin runsas viikko vähemmän, kuin parin edellisvuoden poikasten lähtö ja tähänkin vertailulukuun sisältyy pari kesken pesinnän epämääräisellä tavalla poislentänyttä poikasta. Sääksen on todettu oppivan kalastamaan noin 17 vrk:n sisällä lentotaidon saavuttamisesta, mutta ravinto-omavaraisuuden saavuttaminen kestää keskimäärin 4 viikkoa. (Aikaisin kalastushavainto on 10 vrk lentämisestä). Myöhäisen pesinnän lähtökohdat eivät ole kovin hyvät ja ennustekin on huono, mutta nettiseuraajien toive toivottavasti kantaa riittävän pitkälle. Itselläkin matka Afrikkaan on tilattu vuodenvaihteeseen.
Seilin pesävieras
Varsin erikoinen tapahtuma oli vieraan lentopoikasen ilmaantuminen Seilin nettipesälle, pitkäaikainen viipyminen uroksen elätettävänä ja hurja ravintokilpailu pesän omien poikasten kanssa. Ilmiö tunnetaan varsinkin Pohjois-Amerikan tavanomaista tiheämmin pesivissä sääksipopulaatioissa. Siellä on myös havaittu, että vieras mieluiten asettuu sellaiseen pesään, jonka omat poikaset ovat sitä nuorempia. Tällöin ottopojalla olisi edullinen asema pesän ravintokilpailussa. Seilin tunkeutuja onnistui valtaamaan pesän, mutta pesän omat poikaset olivat jo itsenäistymässä. Sijaisisän lähtiessä ottopoika jäi ”orvoksi” ja hetkeksi ihmettelemään linjataulun valomerkkiä ja tarjoilun loppumista.
Vähintäänkin yllä esitetyn yhteenvedon verran olemme pesimäkaudesta 2012 taas uutta oppineet.
Terveisin Matts
PS. Olen käynyt läpi vuosien 2009-2012 blogiaineistoja ja laskenut niiden perusteella erilaisia vertailulukuja.
-
Annie
Kiitos Matts Finnlund hienosta pesintäkauden yhteenvedosta ja paljosta opista, jota hauskalla tavallasi olet jakanut ja jaat kanssamme! Hienoa on myös, että tästä sääksikoulusta ei eteen tulevien poissaolojen vuoksi jää kuitenkaan luokalleen, vaan aina voi palata uusimaan ja täydentämään oppimaansa - elinikäistä oppimista verkkomaailmassa!
-
Millan
- Registered user
- Viestit: 6507
- Liittynyt: 27 Syys 2009 20:52
- 14
- Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finland
Myöhäisen pesinnän lähtökohdat eivät ole kovin hyvät ja ennustekin on huono, mutta nettiseuraajien toive toivottavasti kantaa riittävän pitkälle. Itselläkin matka Afrikkaan on tilattu vuodenvaihteeseen.  |
On ollut taas niin turvallista luotsauksessasi seurata sääksien elämää sen monenlaisissa käänteissä. Kiitos Matts ja kiitos yhteenvedosta sekä antoisaa Afrikanmatkaa! Joskopa siellä Tjop-tjop kuuluisi, se minua edelleen askarruttaa että miten talvehtimisaikanaan puhelevat nämä sääkset vai ovatko hiljaa. Lähettimissäkään kun ei ole mikrofonia mukana.
Marita...sääksikummitäti
VIRO I-pesän tapahtumien esiintuomia tulkintayrityksiä:
En ole kovin tarkasti seurannut Viro I-pesän tapahtumia. Olen kuitenkin hämmästellyt uuden naaraan Oxanan ja myöhemmin pesälle saapuneen edellisvuoden naaraan, Piretin, välistä valtakamppailua pesästä, sekä uroksen, Madisin, toimintaa tässä kamppailussa. Koska itse en huomannut seurata tätä näytelmää, olen joutunut pääasiassa ihmettelemään molempien blogien kirjoittelua ja esitettyjä tulkintoja. Ihmisen on pesäkameran sektorista vaikeaa selvittää mitä on tapahtunut, mutta ylivoimaisesti vaikeampaa on yrittää selittää miksi näin kävi ja miksi tarkkailun kohteet käyttäytyivät, kuten tekivät. Yritän tarkastella ja tietenkin myös spekuloida asioita aloittaen sieltä helpoimmasta päästä.
Miksi Piret ei haudo Oxanan orvoksi jäänyttä munaa?
Tässä blogissani (30.4.2010 1/8) käsittelin lintujen haudontalaikkua, sen rakennetta ja toimintaa. Piret ei vielä ole muninut ja munimisen edellytyksenä on riittävä hormonaalinen kypsyminen. Sukuhormonit ja progesteroni (nisäkkäillä edistää maitorauhasten kehitystä) saavat aikaan haudontalaikun kehittymisen. Piretillä ei ole haudontaan tarvittavaa elintä, eikä toistaiseksi toimintaan liittyvää haudontavirettäkään. Ne kehittyvät munantuotannon yhteydessä. Mikäli Oxanan muna säilyy pesäkuopassa ehjänä, eikä hautaudu pesämateriaaliin ennustan, että Piret sitä hautoo omien muniensa ohella. Yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa sääksen munia ja poikasia siirrettiin menestyksekkäästi pesästä toiseen. Tulisiko Viro I:stä kahden naaraan 4-munainen pesue, jää nähtäväksi.
Voiko Oxanan muna kuoriutua?
Mitä pidemmälle munan sikiö on kehittynyt, sitä huonommin se kestää kylmyyttä (ja kuumuutta). Monilla sellaisilla linnuilla, joilla on suuri munaluku, ensimmäiset munat joutuvat odottamaan haudonnan alkua parikin viikkoa ja pidempäänkin. Oxanan munaa haudottiin epäsäännöllisesti ja vain parin päivän ajan. Sikiö ei ehtinyt paljoakaan kehittyä ja positiivisesti spekuloiden siitä voisi ehkä vielä kuoriutua poikanen. Sen kohtaloa nettikamera tiiviisti seuraa. Munan kuviot kannattaa tallettaa mieleen ja kotikoneen muistiin. Ihmeitä tapahtuu.
Piret ei ole – ainakaan vielä - poistanut pesästä tai rikkonut vierasta munaa?
Uros kyllä pyrkii poistamaan toisen uroksen siittämät munat. Vaikea on arvioida, miten suunnitelmallista tämä toiminta on. Näin tuntuu kuitenkin aina tapahtuvan. Seilissä hylättyjen munien poisto ulkoistettiin variksille. Uros näyttää yksin kaivavan pesäkuopan ja siinä työssä kyytiä saavat pehmusteet, multa ja vieraat munatkin. Naarasta en ole nettikuvissa havainnut tässä karkeassa kaivutyössä. Seilin Vasuri ei heti ehtinyt kaivaa uutta pesäkuoppaa, kun naaraskin lähti. Jos naaraalla ei ole kehittynyt tätä pesäkuopan ruopimistoimintaa, sillä on yksi keino vähemmän vieraiden munien poistamiseksi. Muut rikkomatta- tai poistamattajättämis-arvaukset voisivat sitten sijoittua sinne naarauden sielunelämän puolelle ja uppoaisi ehkä vielä syvemmälle tämän kappaleen emä-spekulaatioiden syövereihin.
Uros tuo voittajanaaraalle kosiokalaa, mutta yrittää syöksyen karkoittaa sen pesältä.
Tätä en päässyt kovin hyvin seuraamaan. Blogikirjoitteluissa lintujen taistelutoimintoja on kuvattu vuolaasti, mutta minulle kokonaisuus ei hahmottunut. Vaikeaa on varmaan kapeasta kuvasektorista erottaa ohivilahtavaa hyökkääjää. Kerran tällainen hyökkäys sattui molempien nykyisten emojen ollessa pesässä. Tällainen muistikuva jäi, ellei sitten ollut havaintovirhe.
En ole kovin tarkasti seurannut Viro I-pesän tapahtumia. Olen kuitenkin hämmästellyt uuden naaraan Oxanan ja myöhemmin pesälle saapuneen edellisvuoden naaraan, Piretin, välistä valtakamppailua pesästä, sekä uroksen, Madisin, toimintaa tässä kamppailussa. Koska itse en huomannut seurata tätä näytelmää, olen joutunut pääasiassa ihmettelemään molempien blogien kirjoittelua ja esitettyjä tulkintoja. Ihmisen on pesäkameran sektorista vaikeaa selvittää mitä on tapahtunut, mutta ylivoimaisesti vaikeampaa on yrittää selittää miksi näin kävi ja miksi tarkkailun kohteet käyttäytyivät, kuten tekivät. Yritän tarkastella ja tietenkin myös spekuloida asioita aloittaen sieltä helpoimmasta päästä.
Miksi Piret ei haudo Oxanan orvoksi jäänyttä munaa?
Tässä blogissani (30.4.2010 1/8) käsittelin lintujen haudontalaikkua, sen rakennetta ja toimintaa. Piret ei vielä ole muninut ja munimisen edellytyksenä on riittävä hormonaalinen kypsyminen. Sukuhormonit ja progesteroni (nisäkkäillä edistää maitorauhasten kehitystä) saavat aikaan haudontalaikun kehittymisen. Piretillä ei ole haudontaan tarvittavaa elintä, eikä toistaiseksi toimintaan liittyvää haudontavirettäkään. Ne kehittyvät munantuotannon yhteydessä. Mikäli Oxanan muna säilyy pesäkuopassa ehjänä, eikä hautaudu pesämateriaaliin ennustan, että Piret sitä hautoo omien muniensa ohella. Yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa sääksen munia ja poikasia siirrettiin menestyksekkäästi pesästä toiseen. Tulisiko Viro I:stä kahden naaraan 4-munainen pesue, jää nähtäväksi.
Voiko Oxanan muna kuoriutua?
Mitä pidemmälle munan sikiö on kehittynyt, sitä huonommin se kestää kylmyyttä (ja kuumuutta). Monilla sellaisilla linnuilla, joilla on suuri munaluku, ensimmäiset munat joutuvat odottamaan haudonnan alkua parikin viikkoa ja pidempäänkin. Oxanan munaa haudottiin epäsäännöllisesti ja vain parin päivän ajan. Sikiö ei ehtinyt paljoakaan kehittyä ja positiivisesti spekuloiden siitä voisi ehkä vielä kuoriutua poikanen. Sen kohtaloa nettikamera tiiviisti seuraa. Munan kuviot kannattaa tallettaa mieleen ja kotikoneen muistiin. Ihmeitä tapahtuu.
Piret ei ole – ainakaan vielä - poistanut pesästä tai rikkonut vierasta munaa?
Uros kyllä pyrkii poistamaan toisen uroksen siittämät munat. Vaikea on arvioida, miten suunnitelmallista tämä toiminta on. Näin tuntuu kuitenkin aina tapahtuvan. Seilissä hylättyjen munien poisto ulkoistettiin variksille. Uros näyttää yksin kaivavan pesäkuopan ja siinä työssä kyytiä saavat pehmusteet, multa ja vieraat munatkin. Naarasta en ole nettikuvissa havainnut tässä karkeassa kaivutyössä. Seilin Vasuri ei heti ehtinyt kaivaa uutta pesäkuoppaa, kun naaraskin lähti. Jos naaraalla ei ole kehittynyt tätä pesäkuopan ruopimistoimintaa, sillä on yksi keino vähemmän vieraiden munien poistamiseksi. Muut rikkomatta- tai poistamattajättämis-arvaukset voisivat sitten sijoittua sinne naarauden sielunelämän puolelle ja uppoaisi ehkä vielä syvemmälle tämän kappaleen emä-spekulaatioiden syövereihin.
Uros tuo voittajanaaraalle kosiokalaa, mutta yrittää syöksyen karkoittaa sen pesältä.
Tätä en päässyt kovin hyvin seuraamaan. Blogikirjoitteluissa lintujen taistelutoimintoja on kuvattu vuolaasti, mutta minulle kokonaisuus ei hahmottunut. Vaikeaa on varmaan kapeasta kuvasektorista erottaa ohivilahtavaa hyökkääjää. Kerran tällainen hyökkäys sattui molempien nykyisten emojen ollessa pesässä. Tällainen muistikuva jäi, ellei sitten ollut havaintovirhe.
NÄÄTÄ ON SÄÄKSELLE HUONO NAAPURI
Sääksisäätiön Janakkalan nettikamerapesässä sääksi ei pesi. Pesällä on käynyt näätä, kerrotaan blogissa.
Omassa havaintoaineistossani on neljä sääksenpesää, joissa näätä on ottanut pesäpuun haltuunsa ja sääksenpesät ovat jääneet autioksi. Kahden järeän ikihongan rungossa oli palokärjen nakuttamat pesäonkalot ja molempiin pesiytyi näätä. Linnut hylkäsivät pesänsä ja kummassakin tapauksessa näätä hyödynsi pesärytöä näköalakäymälänä.
Kahdessa sääksenpesässä näätä oli kaivanut pesärytöön oman kotinsa. Toisella pesällä näätä joutui rengastajaa paetakseen hyppäämään maahan usean metrin korkeudesta. Toisessa tapauksessa näätä ei rengastajaa pelännyt vaan tuli uhittelemaan ja sähisemään viereiseen puuhun. Sääksiä ei paikalla ollut, enkä lähtenyt kapuamaan pois omalta mukavuusalueeltani.
Sääksisäätiön Janakkalan nettikamerapesässä sääksi ei pesi. Pesällä on käynyt näätä, kerrotaan blogissa.
Omassa havaintoaineistossani on neljä sääksenpesää, joissa näätä on ottanut pesäpuun haltuunsa ja sääksenpesät ovat jääneet autioksi. Kahden järeän ikihongan rungossa oli palokärjen nakuttamat pesäonkalot ja molempiin pesiytyi näätä. Linnut hylkäsivät pesänsä ja kummassakin tapauksessa näätä hyödynsi pesärytöä näköalakäymälänä.
Kahdessa sääksenpesässä näätä oli kaivanut pesärytöön oman kotinsa. Toisella pesällä näätä joutui rengastajaa paetakseen hyppäämään maahan usean metrin korkeudesta. Toisessa tapauksessa näätä ei rengastajaa pelännyt vaan tuli uhittelemaan ja sähisemään viereiseen puuhun. Sääksiä ei paikalla ollut, enkä lähtenyt kapuamaan pois omalta mukavuusalueeltani.
Hailuodon pesä:
Reviiri pysyy, lintusukupolvet vaihtuvat!
Pesäsuon reviiri on hyvin vanha ja hailuotolaiset muistitiedot ulottuvat 1950-luvulle. Pesäsuolla on kolme muutakin sääksen pesäpuuta, joissa on joskus ollut
pesä. Tutustuin suohon 1970-luvun puolivälissä ja olin mukana kun opiskelutoverini, pesän silloinen vastuurengastaja, rengasti poikaset. Pesä oli n. 400 m:n päässä nykyisestä pesästä, joka oli myös tuolloin puussa. Sitten nykyisen pesän valtasi vuodeksi muuttohaukka, jonka pesintä kuitenkin epäonnistui, eikä sääksikään pesinyt suolla. Reviiri oli jonkin aikaa autiona ja 1980-luvun alussa pesän otti haltuunsa uusi sääksipari, jonka poikaset kävin ainakin parina vuonna rengastamassa.
Kemo on osa tätä sääksisukupolvien jatkumoa ja se on minimissään 10-vuotias, mutta todennäköisesti jonkin verran vanhempi.
Terveisin Matts
Reviiri pysyy, lintusukupolvet vaihtuvat!
Pesäsuon reviiri on hyvin vanha ja hailuotolaiset muistitiedot ulottuvat 1950-luvulle. Pesäsuolla on kolme muutakin sääksen pesäpuuta, joissa on joskus ollut
pesä. Tutustuin suohon 1970-luvun puolivälissä ja olin mukana kun opiskelutoverini, pesän silloinen vastuurengastaja, rengasti poikaset. Pesä oli n. 400 m:n päässä nykyisestä pesästä, joka oli myös tuolloin puussa. Sitten nykyisen pesän valtasi vuodeksi muuttohaukka, jonka pesintä kuitenkin epäonnistui, eikä sääksikään pesinyt suolla. Reviiri oli jonkin aikaa autiona ja 1980-luvun alussa pesän otti haltuunsa uusi sääksipari, jonka poikaset kävin ainakin parina vuonna rengastamassa.
Kemo on osa tätä sääksisukupolvien jatkumoa ja se on minimissään 10-vuotias, mutta todennäköisesti jonkin verran vanhempi.
Terveisin Matts
Sääksen poikkeavaa saalista:
Nettikamera ei ole näyttänyt sääksellä muuta saalista, kuin kalaa. Sääksen pesinnänaikasissa havainnoissa en muutakaan saalista ole havainnut.
Kerran kojusta tarkkailemallani pesällä uros näytti tuovan pesälle saalista, joka muistutti untuvaista vesilinnunpoikasta. Tätä en kuitenkaan voinut
kirjata varmaksi havainnoksi, eikä kuvaakaan siitä ole.
Voitolla on Hailuodosta sääksen lentokuva, jossa kynsissä oleva saalis näyttää olevan piisami.
Saalisterveisin Matts
Nettikamera ei ole näyttänyt sääksellä muuta saalista, kuin kalaa. Sääksen pesinnänaikasissa havainnoissa en muutakaan saalista ole havainnut.
Kerran kojusta tarkkailemallani pesällä uros näytti tuovan pesälle saalista, joka muistutti untuvaista vesilinnunpoikasta. Tätä en kuitenkaan voinut
kirjata varmaksi havainnoksi, eikä kuvaakaan siitä ole.
Voitolla on Hailuodosta sääksen lentokuva, jossa kynsissä oleva saalis näyttää olevan piisami.
Saalisterveisin Matts
