Vieras poikanen viihtyi pesällä kerjäten ruokaa.
Sitten yksi "oma" poikanen tuli pesälle, Vasuri toi kalan ja vieras poikanen nappasi sen,
jota se tälläkin hetkellä syö.
LENTOPOIKANEN KÄY NAAPURISSA VIERAISILLA
Hieno havainto ja hyvin dokumentoitu! Käki se ei ole, vaan ihan oikea sääksen lentopoikanen!
Tällaisia lentopoikasten vierailuja naapuripesillä on dokumentoitu varsinkin Yhdysvalloissa. Emot harvoin karkottavat vieraita lentopoikasia pesältään. Varsinkin hyvissä ravinto-olosuhteissa näitä poikasten ”kavereita” siedetään hyvin ja kohdellaan hyvin, vielä ruokitaan, jopa syötetään. Naapuripesän kehno ravintotilanne saattaa lisätä lentopoikasten vierailuja. Yleensä vierailut eivät kestä kauan, vaikka toisenlaisiakin havaintoja on.
Sääksien siirtoistutuksissa, kenttäkokeissa ja vahingoittuneina terveiksi hoidettuja poikasia on siirretty vieraisiin sääksenpesiin hyvällä menestyksellä. Sääkset ovat joustavia kasvattivanhempia.
Tuntien Vasurin saalistustaidot ja vieraanvaraisuuden, sekä Seilin hyvät kalavedet, uskon että vieras viihtyy - miten kauan?
Vierailuterveisin Matts
Kuvien perusteella en sukkapolitiikkaan näin vaalien alla uskalla ottaa väriin sitoutunutta kantaa. Jalka on edestäpäin valkoinen ja kuva-automatiikan ylivalotus tehostaa vaikutelmaa. Vertailukuvissa kuvakulma jalasta on takaapäin ja sieltähän ne näyttävät harmailta. Kun poikanen levätessään usein makaa pesässä näiden tummien takaosien varassa (ihmisen anatomiassa jalkapohjaa vastaavat rakenteet), niin on otettava huomioon sellainenkin mahdollisuus, että jalat ovat tältä osin vain pinttyneen likaiset. Pesään ei ole pitkiin aikoihin tuotu tuoretta pesämateriaalia, mikä pitäisi pesäpohjan siistinä ja kuivana.
Yhtä vaitonainen olen poikasen sukupuolen määrittämisen osalta. Tieteellisesti pätevää sääksen sukupuolenmääritysmetodia en tunne (DNA-testejä lukuun ottamatta). Broilerikasvattamoissa spesialistit määrittävät peräaukosta untuvikon sukupuolen. Sääksellä se tuskin toimisi, kun sukukypsyyskin saavutetaan vasta kolmantena kalenterivuonna. Tämä huomioon ottaen arvelen, että Matts on noin 50 %:n todennäköisyydellä uros.
KIITOS TÄMÄN VUODEN 2012 PESINTÄKAUDESTA
Tapahtumarikas sääksivuosi 2012 on yhdessä koettu nokka kiinni näytössä. Tästä lahjasta haluan teitä kaikkia kiittää, etenkin Voittoa, Eki Luotiota, sääksikummitätiä, muita vastuun kantajia, unohtamatta hienoja havaintoja tehneitä nettiseuraajia ja blogikirjoittajia. Monia sääksi-opintovuosia olemme yhdessä kokeneet ja taas uutta oppineet luonnon korkeakouluissa – ihan läheltä, mutta etänä.
Pesän putoaminen ja tekopesän rakentaminen
Vuoden 2011 joulukuun rajut myrskyt ovat kaataneet monia petolintujen pesäpuita ja pudottaneet pesiä, varsinkin sellaisia, joiden tukirakenteet eivät ole kiinni nauloilla. Suomessa yli puolet sääksenpesistä on näitä ihmisen rakentamia tekopesiä. Omista vastuupesistäni vain yksi on sääksen itsensä rakentama ”luomupesä”, eli 90 % asutuista pesistä on tekopesiä. Onneksi Hailuodon pesäpuu oli selviytynyt myrskystä pystyssä ja n. parinsadan kilon pesärydön putoaminen ei ollut rikkonut latvaa. Tekopesän rakentaminen Voiton kanssa on hyvin dokumentoitu. Tavoitteena oli saada nettiseurantaan tilanne, jossa sääksipari itse suorittaisi valtaosan pesänrakennustyöstä. Sen aloittikin aivan vieras pari. Kemon saavuttua paikalle, se otti reviirinsä ja rakennustyömaan haltuunsa. Pesä tuli valmiiksi hyvissä ajoin ennen muninnan aloittamista.
Vanhan puolison menettäminen – uuden naaraan valinta
Sääksenpesän tuttu Nemo-emo ei muuttomatkaltaan enää Hailuotoon saapunut. Todennäköisimmin se on menehtynyt. Aikaisempien vuosien seurantakokemusten perusteella olisi olettanut, että uusi pesintään halukas naaras olisi löytynyt helposti, mutta vaikea on arvioida, millä tavoin uros kuitenkin odottaa monivuotisen kumppaninsa saapumista. Lintupsykologin (etologin) analyysillä voisi olla tilausta. Kemo onnistui taitavalla ”sky-dancellaan” houkuttelemaan uusia naaraita pesälle. Nytkin oli pari potentiaalia tyttöstä (Vappu ja Helmi) tyrkyllä ja Kemo niiden kanssa parhaan kykynsä mukaan myös paritteli.
Pesinnän myöhästyminen
Hailuodossa parinmuodostus ja muninnan aloittaminen kesti yllättävän kauan ja tämän seurauksena muninta, kuoriutuminen ja ensilennot olivat noin 3 viikkoa (20 pv) myöhässä edellisiin vuosiin verrattuna. (Toisaalta Seilin Vasuri ei ehtinyt pesiä 2010 valtaamassaan pesässä, vaikka silläkin oli useita emäntäehdokkaita ja ehkä pari viikkoa aikaa parinmuodostukseen ja muninnan aloittamiseen). Aikaisemmin olen tällä palstalla esittänyt, että myöhäiset pesinnät tuottavat keskimäärin vähemmän poikasia kuin muut. Myöhäisissä pesinnöissä saattaa käydä niin, että saaliin saatavuus ja poikasten ravinnontarve eivät suotuisimmalla tavoin osu yksiin. Hailuodon haastavissa pesintäolosuhteissa ovat perin harvoin kaikki poikaset muutenkaan selvinneet maailmalle. Poikasten hoivaamiseen käytettävä aika jää myöhäisissä pesinnöissä normaalia lyhyemmäksi, kun muuttovire ottaa vallan. Helmi-naaras jätti pesän 9.8 eli muutamaa päivää aikaisemmin kuin Nemo edellisinä vuosina. Kemo-uros puolestaan lähti vasta 4.9 ja viipyi 6 ja 11 pv pidempään, kuin kahtena edellisenä kesänä. Jälkeläisten kehitystasoon ja ikään suhteutettuna tämäkin sisäinen lähtökäsky oli turhan kiireinen. Sen kellon enempään manipulointiin uroksella ei ole keinoja.
Poikaskuolema
Ihmisen näkökulmasta nuorimman poikasen kuolema oli varsin traumaattista seurattavaa. Vanhemmat poikaset alistivat sen ja estivät sen ravinnonsaannin, eikä emo mitenkään puuttunut asiaan. Tämä tapahtui lajityypillisesti juuri siten, kuin kalasääskeä koskevassa tieteellisessä kirjallisuudessa sekä muissakin julkaisuissa on kuvattu. Saman olen myös omissa tutkimuksissani todennut. Tätä sattuu pääsääntöisesti silloin, kun ravintoa ei ole riittävästi koko poikueen suotuisaan kehitykseen ja kasvuun. Arvioni mukaan Suomessa sitä tapahtuu vuosittain kymmenillä pesillä. Sateisen kesän on raportoitu johtaneen poikaskuolemiin varsinkin Itä-Suomen sääksenpesillä. Lentopoikasvaiheessa poikasten taistelu ravinnosta näytti nettipesillä välillä hyvinkin väkivaltaiselta. Nähtävästi siitä ei kuitenkaan syntynyt mitään vakavampia vammoja.
Poikaset aikaisin maailmalle
Poikaset kasvoivat nopeasti ja niiden taidot kehittyivät hyvin. Lentoon noustiin 53 ja 55 päivän vanhoina, mikä otti kuitenkin keskimäärin 2 päivää kauemmin, kuin edellisten vuosien poikasilla (2009-2011 / 52 vrk /8 poikasta). Vanhin poikanen (Leo) viipyi ensilennon jälkeen pesällä vain 8 päivää, mikä on vähiten koko Hailuodon nettipesähistorian aikana. Jos se ei ole löytänyt omaa ”Seiliään” ja/tai ruokkijaa, niin se tuskin on elossa maailmalle selviytynyt. Jos oletuksen vastaisesti kuitenkin on käynyt, niin on tapahtunut toivottu ihme. Nuorempi kaima-lintu oli pesäruokinnassa paljon pidempään (71 vrk), mutta sekin joutui lähtemään matkaan vain 16 päivää vanhalla lentoluvalla. Se on keskimäärin runsas viikko vähemmän, kuin parin edellisvuoden poikasten lähtö ja tähänkin vertailulukuun sisältyy pari kesken pesinnän epämääräisellä tavalla poislentänyttä poikasta. Sääksen on todettu oppivan kalastamaan noin 17 vrk:n sisällä lentotaidon saavuttamisesta, mutta ravinto-omavaraisuuden saavuttaminen kestää keskimäärin 4 viikkoa. (Aikaisin kalastushavainto on 10 vrk lentämisestä). Myöhäisen pesinnän lähtökohdat eivät ole kovin hyvät ja ennustekin on huono, mutta nettiseuraajien toive toivottavasti kantaa riittävän pitkälle. Itselläkin matka Afrikkaan on tilattu vuodenvaihteeseen.
Seilin pesävieras
Varsin erikoinen tapahtuma oli vieraan lentopoikasen ilmaantuminen Seilin nettipesälle, pitkäaikainen viipyminen uroksen elätettävänä ja hurja ravintokilpailu pesän omien poikasten kanssa. Ilmiö tunnetaan varsinkin Pohjois-Amerikan tavanomaista tiheämmin pesivissä sääksipopulaatioissa. Siellä on myös havaittu, että vieras mieluiten asettuu sellaiseen pesään, jonka omat poikaset ovat sitä nuorempia. Tällöin ottopojalla olisi edullinen asema pesän ravintokilpailussa. Seilin tunkeutuja onnistui valtaamaan pesän, mutta pesän omat poikaset olivat jo itsenäistymässä. Sijaisisän lähtiessä ottopoika jäi ”orvoksi” ja hetkeksi ihmettelemään linjataulun valomerkkiä ja tarjoilun loppumista.
Vähintäänkin yllä esitetyn yhteenvedon verran olemme pesimäkaudesta 2012 taas uutta oppineet.
Terveisin Matts
PS. Olen käynyt läpi vuosien 2009-2012 blogiaineistoja ja laskenut niiden perusteella erilaisia vertailulukuja.
Kiitos Matts Finnlund hienosta pesintäkauden yhteenvedosta ja paljosta opista, jota hauskalla tavallasi olet jakanut ja jaat kanssamme! Hienoa on myös, että tästä sääksikoulusta ei eteen tulevien poissaolojen vuoksi jää kuitenkaan luokalleen, vaan aina voi palata uusimaan ja täydentämään oppimaansa - elinikäistä oppimista verkkomaailmassa!
Myöhäisen pesinnän lähtökohdat eivät ole kovin hyvät ja ennustekin on huono, mutta nettiseuraajien toive toivottavasti kantaa riittävän pitkälle. Itselläkin matka Afrikkaan on tilattu vuodenvaihteeseen.
On ollut taas niin turvallista luotsauksessasi seurata sääksien elämää sen monenlaisissa käänteissä. Kiitos Matts ja kiitos yhteenvedosta sekä antoisaa Afrikanmatkaa! Joskopa siellä Tjop-tjop kuuluisi, se minua edelleen askarruttaa että miten talvehtimisaikanaan puhelevat nämä sääkset vai ovatko hiljaa. Lähettimissäkään kun ei ole mikrofonia mukana.
VIRO I-pesän tapahtumien esiintuomia tulkintayrityksiä:
En ole kovin tarkasti seurannut Viro I-pesän tapahtumia. Olen kuitenkin hämmästellyt uuden naaraan Oxanan ja myöhemmin pesälle saapuneen edellisvuoden naaraan, Piretin, välistä valtakamppailua pesästä, sekä uroksen, Madisin, toimintaa tässä kamppailussa. Koska itse en huomannut seurata tätä näytelmää, olen joutunut pääasiassa ihmettelemään molempien blogien kirjoittelua ja esitettyjä tulkintoja. Ihmisen on pesäkameran sektorista vaikeaa selvittää mitä on tapahtunut, mutta ylivoimaisesti vaikeampaa on yrittää selittää miksi näin kävi ja miksi tarkkailun kohteet käyttäytyivät, kuten tekivät. Yritän tarkastella ja tietenkin myös spekuloida asioita aloittaen sieltä helpoimmasta päästä.
Miksi Piret ei haudo Oxanan orvoksi jäänyttä munaa?
Tässä blogissani (30.4.2010 1/8) käsittelin lintujen haudontalaikkua, sen rakennetta ja toimintaa. Piret ei vielä ole muninut ja munimisen edellytyksenä on riittävä hormonaalinen kypsyminen. Sukuhormonit ja progesteroni (nisäkkäillä edistää maitorauhasten kehitystä) saavat aikaan haudontalaikun kehittymisen. Piretillä ei ole haudontaan tarvittavaa elintä, eikä toistaiseksi toimintaan liittyvää haudontavirettäkään. Ne kehittyvät munantuotannon yhteydessä. Mikäli Oxanan muna säilyy pesäkuopassa ehjänä, eikä hautaudu pesämateriaaliin ennustan, että Piret sitä hautoo omien muniensa ohella. Yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa sääksen munia ja poikasia siirrettiin menestyksekkäästi pesästä toiseen. Tulisiko Viro I:stä kahden naaraan 4-munainen pesue, jää nähtäväksi.
Voiko Oxanan muna kuoriutua?
Mitä pidemmälle munan sikiö on kehittynyt, sitä huonommin se kestää kylmyyttä (ja kuumuutta). Monilla sellaisilla linnuilla, joilla on suuri munaluku, ensimmäiset munat joutuvat odottamaan haudonnan alkua parikin viikkoa ja pidempäänkin. Oxanan munaa haudottiin epäsäännöllisesti ja vain parin päivän ajan. Sikiö ei ehtinyt paljoakaan kehittyä ja positiivisesti spekuloiden siitä voisi ehkä vielä kuoriutua poikanen. Sen kohtaloa nettikamera tiiviisti seuraa. Munan kuviot kannattaa tallettaa mieleen ja kotikoneen muistiin. Ihmeitä tapahtuu.
Piret ei ole – ainakaan vielä - poistanut pesästä tai rikkonut vierasta munaa?
Uros kyllä pyrkii poistamaan toisen uroksen siittämät munat. Vaikea on arvioida, miten suunnitelmallista tämä toiminta on. Näin tuntuu kuitenkin aina tapahtuvan. Seilissä hylättyjen munien poisto ulkoistettiin variksille. Uros näyttää yksin kaivavan pesäkuopan ja siinä työssä kyytiä saavat pehmusteet, multa ja vieraat munatkin. Naarasta en ole nettikuvissa havainnut tässä karkeassa kaivutyössä. Seilin Vasuri ei heti ehtinyt kaivaa uutta pesäkuoppaa, kun naaraskin lähti. Jos naaraalla ei ole kehittynyt tätä pesäkuopan ruopimistoimintaa, sillä on yksi keino vähemmän vieraiden munien poistamiseksi. Muut rikkomatta- tai poistamattajättämis-arvaukset voisivat sitten sijoittua sinne naarauden sielunelämän puolelle ja uppoaisi ehkä vielä syvemmälle tämän kappaleen emä-spekulaatioiden syövereihin.
Uros tuo voittajanaaraalle kosiokalaa, mutta yrittää syöksyen karkoittaa sen pesältä.
Tätä en päässyt kovin hyvin seuraamaan. Blogikirjoitteluissa lintujen taistelutoimintoja on kuvattu vuolaasti, mutta minulle kokonaisuus ei hahmottunut. Vaikeaa on varmaan kapeasta kuvasektorista erottaa ohivilahtavaa hyökkääjää. Kerran tällainen hyökkäys sattui molempien nykyisten emojen ollessa pesässä. Tällainen muistikuva jäi, ellei sitten ollut havaintovirhe.
Sääksisäätiön Janakkalan nettikamerapesässä sääksi ei pesi. Pesällä on käynyt näätä, kerrotaan blogissa.
Omassa havaintoaineistossani on neljä sääksenpesää, joissa näätä on ottanut pesäpuun haltuunsa ja sääksenpesät ovat jääneet autioksi. Kahden järeän ikihongan rungossa oli palokärjen nakuttamat pesäonkalot ja molempiin pesiytyi näätä. Linnut hylkäsivät pesänsä ja kummassakin tapauksessa näätä hyödynsi pesärytöä näköalakäymälänä.
Kahdessa sääksenpesässä näätä oli kaivanut pesärytöön oman kotinsa. Toisella pesällä näätä joutui rengastajaa paetakseen hyppäämään maahan usean metrin korkeudesta. Toisessa tapauksessa näätä ei rengastajaa pelännyt vaan tuli uhittelemaan ja sähisemään viereiseen puuhun. Sääksiä ei paikalla ollut, enkä lähtenyt kapuamaan pois omalta mukavuusalueeltani.
Pesäsuon reviiri on hyvin vanha ja hailuotolaiset muistitiedot ulottuvat 1950-luvulle. Pesäsuolla on kolme muutakin sääksen pesäpuuta, joissa on joskus ollut
pesä. Tutustuin suohon 1970-luvun puolivälissä ja olin mukana kun opiskelutoverini, pesän silloinen vastuurengastaja, rengasti poikaset. Pesä oli n. 400 m:n päässä nykyisestä pesästä, joka oli myös tuolloin puussa. Sitten nykyisen pesän valtasi vuodeksi muuttohaukka, jonka pesintä kuitenkin epäonnistui, eikä sääksikään pesinyt suolla. Reviiri oli jonkin aikaa autiona ja 1980-luvun alussa pesän otti haltuunsa uusi sääksipari, jonka poikaset kävin ainakin parina vuonna rengastamassa.
Kemo on osa tätä sääksisukupolvien jatkumoa ja se on minimissään 10-vuotias, mutta todennäköisesti jonkin verran vanhempi.
Nettikamera ei ole näyttänyt sääksellä muuta saalista, kuin kalaa. Sääksen pesinnänaikasissa havainnoissa en muutakaan saalista ole havainnut.
Kerran kojusta tarkkailemallani pesällä uros näytti tuovan pesälle saalista, joka muistutti untuvaista vesilinnunpoikasta. Tätä en kuitenkaan voinut
kirjata varmaksi havainnoksi, eikä kuvaakaan siitä ole.
Voitolla on Hailuodosta sääksen lentokuva, jossa kynsissä oleva saalis näyttää olevan piisami.
Tapasin Voiton ja hänen vävynsä Hailuodon mahdottoman pitkässä lossijonossa. Voitto kävi puhumassa meidät etuoikeutettujen kaistalle, johon pääsevät normaalisti vain hailuotolaiset ja viranomaistehtäviään hoitavat kulkijat. Meillä oli nyt selkeästi etuajo-oikeus tärkeässä ja odotetussa rengastustapahtumassa. Muutoin olisi rengastus siirtynyt ehkä pari tuntia myöhemmäksi. Thai-marjanpoimijat olivat mustikassa metsätien varressa. Hailuoto tuntuu kansainvälistyvän uudelleen sitten purjelaivakauden, jolloin muutamia maailmaa nähneitä merenkulkijoita asettui saarelle.
Pesäsuolla Orvokki-naaras huomasi rengastajat ja nousi ilmoille varoittelemaan. Urosta ei näkynyt koko rengastustapahtuman aikana. Se oli ilmeisesti merellä hankkimassa ravintoa jälkikasvulleen. Ennen pesään kiipeämistä kiinnitin pesäpuuhun uuden rauhoituskyltin, kun entinen oli hapertunut ja aiemmin irronnut täysin.
Poikanen ”Vuokko” oli hyvävoimainen, virkeä ja terhakkaasti puolusti itseään tunkeilijan rooliin joutunutta rengastajaa vastaan. Siitä näyttää kehittyvän elinvoimainen nuori sääksi. Renkaan numero on M-64389. Lintu oli hyvässä ravitsemuksellisessa tilassa ja painoi 1,6 kg ja kuvussa oli vielä ruokaa. Siiven mitta oli 32 cm. Lentoharjoitteluun alkamiseen kuluu ehkä vielä pari viikkoa. Linnun sukupuolesta en mitään varmaa osaa sanoa. Jalan sirous saattaa vähän viitata urokseen. ”Vuokko” oli kolmaskymmenes käsittelemäni sääksenpoikanen tänä vuonna.
Pesästä yritin etsiä munankuoren paloja siitä kohtaa, missä muna oli viimeisessä nettikamerakuvassa sijainnut ennen rikkoutumistaan. Mitään munaan viittaavaa ei kuitenkaan näkynyt. Muovipussiin keräsin pesäpohjasta ”satunnaisnäytteen”, josta voi sitten yrittää etsiä munankuoren paloja mitattavaksi sekä saalistähteitä. Tuorein saalistähde oli ahvenen kiduskansi.
Sunnuntaina (21.7) ravinnon- ja sitä myötä nesteen puutteeseen kuollutta poikasta etsittiin huolella, mutta siitä ei löytynyt suolta merkkiäkään. Emo sen poisti edellispäivänä (23.7), mutta ehkä kuljetti sen kauas pesästä tai raadonsyöjät hyödynsivät sen pian ravinnokseen. Myös Merenkurkun saaristossa oli havaittavissa, että joidenkin pesien pienimmät poikaset olivat heikkokuntoisia, kehityksessään jälkeenjääneitä ja tulevat varmasti kuolemaan ennen lentotaidon saavuttamista. Säätyyppi oli pitkään kylmä, sateinen ja tuulinen. Poikaskuolemia on varmasti tapahtunut sadoilla Suomen sääksenpesillä. Se, mitä nettikameralla jouduttiin seuraamaan, on varmaankin yleiskuva pesintävuoden tapahtumista maan koko sääksikannassa.
Ensi kertaa kokeiltiin miten emo ja poikanen suhtautuvat kaloihin, jotka viedään pesälle. Kala (6 kpl), maiva eli meressä kasvava muikku, oli peräisin Oulunsalon merialueelta, hankittu paikallisesta marketista ja kulutettiin pesässä turvallisesti ennen parasta ennen -merkintää. Nettikuvissa maiva näyttivät hyvin maittavan.
Kiitos leppoisalta rengastuskertomuksesta! Minulla ei ollut tilaisuutta seurata "online" itse tapahtumaa, mutta foorumin kuvista ja videoista saa hyvin selvän kuvan kaikesta, siitä kiitos ahkerille foorumilaisille.
- Time is simply one possible order of events - A. Einstein
Kyllä tämä minustakin on ensimmäinen lentopoikasvierailu Hailuodon pesällä. Vuokko hoiti kilpailijan tylysti matkoihinsa, vaikka pöydässä olisi ollut 2 annosta. Mielestäni lentopoikanen ei voinut tulla kovinkaan kaukaa. Ainakaan sen kotipesä ei ole rengastajien tiedossa, koska poikanen oli rengastamaton. Tämä saattaisi merkitä sitä, että Hailuodossa jälleen pesii toinenkin sääksipari.
vilma kirjoitti:
Kysyisin minua askarruttavaa asiaa, minkä takia nämä ihanat sääkset matkustavat Afrikasta kauas Hailuotoon pesimään, onko kysymys ruoasta, vai päivän pituudesta, vai ilmastosta?
Miksi sääksi muuttaa ja pesii vaikkapa Hailuodossa?
Elämää on siellä, missä elämälle on edellytykset. Se täyttää maantieteellisesti sen alueen, mikä eliölajeille on mahdollista. Se hyödyntää ne resurssit, jotka lajityypilliset erityisominaisuudet huomioon ottaen ovat käytettävissä.
Sääksi on onnistunut hyödyntämään sille sopivat resurssit ja valloittamaan kaikki mantereet etelämannerta lukuun ottamatta. Talvehtimisalueillaan se ei yleensä pesi. Siellä pesivät aivan muut kalansyöjälinnut, joiden elämiseen ei tarvita sääksen lajityypillisiä ominaisuuksia, ruumiinrakennetta, erinomaista lentotaitoa ja kestävyyttä, voimakasta muuttoviettiä, hyvää suunnistuskykyä jne. Nämä kuuluvat ominaisuuksiin, jotka tekevät sääksestä sääksen. Sääksen pesimäalue on maantieteellisesti laaja, mutta hajanainen. Pesiminen edellyttää mm. sellaista vesistöä tai rannikkoa, jossa pesimäajan ravinto riittää poikastuotantoon. Luonnon olosuhteet asettavat sitten muita tiukkoja reunaehtoja. Pesimäalueella valoisa aika kestää runsaasti yli sen 12 tunnin, minkä päivä tropiikissa kestää. Tropiikin yö tietäisi poikasille vähintään 12 tunnin paastoa. Ainakin joillakin varpuslinnuilla poikueiden koko pohjoisessa on suurempi, kuin etelässä. Pohjoisen vaaleissa öissä on puolensa. Kalastaa voi lähes kellon ympäri, minkä olemme kotikoneen ääressä valvoessamme todenneet. Kalastajan talvehtiminen Pohjolassa on mahdotonta ja siitä selvitään muuttamalla.
Sääksi pesii Hailuodossa, koska se on sille mahdollista. Lisääntymisaikana siellä on kalastajalle saalista, rauhallinen pesäsuo, tukeva pesäpuu, josta on ympäristöön hyvä näkyvyys. Vuosittaiset, edestakaiset muuttomatkat ovat pitkät, mutta eivät mahdottomat. Pesän uros on todistettavasti suorittanut muuttomatkan jo kahdeksan kertaa ja valmistautuu yhdeksänteen. Sääksi tekee tämän kaiken, koska se on sääksi ja ihminen pohtii näitä asioita, koska on ihminen.
Tapahtumarikas sääksivuosi 2013 on yhdessä koettu – tiiviisti näyttöä seuraten ja välillä viha-rakkaussuhteessamme sitä vältellen. Siitä johtuen ja huolimatta tästä kokemisen mahdollisuudesta haluan teitä kaikkia kiittää, etenkin Voittoa, Ekiä, sääksikummitätiä Millania, muita vastuun kantajia, sekä hienoja havaintoja tehneitä nettiseuraajia ja blogikirjoittajia, joista on vuosien varrella kehittynyt varsinaisia asiantuntijoita. Avoimen sääksikorkeakoulun kahdeksas vuosikurssi on nyt käyty. Ennen koettua olemme yhdessä kerranneet ja jälleen uutta sääksiasiaa oppineet - ihan kotona (ja työpaikalla, mutta tätähän emme tunnusta, vaikka se on tulkittavissa työhyvinvointiin kuuluvaksi TYKY-toiminnaksi).
Hailuotoon uusi naaras – ensipesijä
Viime vuoden 2012 Helmi-naaras joutui myöhäisessä pesinnässä varsin koville, eikä tänä vuonna saapunutkaan pesimään Hailuotoon. Uusia rengastamattomia emäntäehdokkaita alkoi vierailla jo ensipäivistä, 25.4, lähtien ja ainakin yhden kanssa Kemo-uros paritteli. Kovasti niitä verrattiin viimevuotisiin neitoihin, mutta selvyyteen ei päästy. Tytöt jatkoivat matkaansa. Vähäksi aikaa pesän elämä rauhoittui morsion odotteluksi, ruokailuksi ja pesän kunnostaminenkin edistyi liki valmiiksi.
Viimein uusi tumma kaunotar, Orvokki, saapui 29.4.2013 ja vakiintui pesälle emännäksi. Rengas oli vasemmassa jalassa ja sen numerotunnuksen, M-53049, pystyi kuvasta lukemaan. Voitto oli asentanut pesäkameran lähemmäksi, kuin edellisinä vuosina. Se lisäsi kuvan tarkkuutta ja samalla kavensi kuvakulmaa. Rengastustoimistosta saadun tiedon mukaan tämä sääksi on rengastettu pesäpoikasena 8.7.2010 Pedersöressä, n. 200 km Hailuodosta lounaaseen. Rengastaja on kokenut sääksirengastaja Gunnar Stara Pietarsaaresta. Uusi naaras on ensipesijä ja se on myös syntymänsä jälkeen ensimmäisellä paluumuuttomatkallaan Suomessa. Sen onnistui heti löytää hyvä reviiri, tukeva pesä ja kokenut Kemo-koiras puolisoksi.
Tänä vuonna parinmuodostus sujui paljon edellisvuotta joutuisammin. Muninta pääsi alkamaan 11.5, eli 10 vrk. edellisvuotta aikaisemmin, kuitenkin keskimäärin 9 vrk. myöhemmin, kuin 2009-2011 Nemo-naaraan aikoihin.
Värirenkaalla varustettu sääksi
Pesällä piipahti (29.4.2013) pienen hetken siro, urokselta vaikuttava sääksi, jonka vasemmassa jalassa oli punainen, muovinen lukurengas isokokoisine, hyvin erottuvine BU-teksteineen. Rengastustoimiston rekisteritiedon mukaan tämä lintu oli Keminmaalla viime kesänä (2.8.2012) rengastettu aikuinen lintu. Rengastaja Matti Suopajärven mukaan se on pesäsuollaan kotka-atrapin avulla verkkoon pyydystetty aikuinen uros, jonka iästä ei ole tarkempaa tietoa. Matti Suopajärvi kertoi rengastaneensa 583 sääkseä mukaan lukien noin 30 lukurenkaalla varustettua emolintua. Suomen rengastusatlas I:n mukaan Suomessa on värirengastettu aikuisia sääksiä vajaat 200 kpl. Pesätarkastusten ja rengastuksen yhteydessä on mahdollista kiikaroimalla tai valokuvaamalla havaita lentävien emojen värirenkaat. Lukurenkaiden isot kirjaintunnuksetkin on usein mahdollista lukea. Näin päästään selville esim. emojen pysyvyydestä ja vaihtumisesta, sekä voidaan arvioida niiden kuolevuutta.
Poikaskuolemat
Kun ravinto ei riitä koko poikueelle, siitä syntyy armoton kilpailu. Lajityypilliseen tapaan vanhemmat poikaset alistavat nuorimman ja estävät sen ravinnonsaannin. Tähän asemaan pitkäkestoisesti joutuminen johtaa aliravitsemukseen, elimistön kuivumiseen, vastustuskyvyn heikkenemiseen ja viimein kuolemaan. Hailuodon kuopus sinnitteli nälkäisenä 31päivää. Viro II-nettipesän sitkeä nuorimmainen kesti 43 päivää. Tänä vuonna rengastusvastuulleni kuuluvissa Merenkurkun sääksenpesissä (10 pesää/29 poikasta) kolmessa oli pienin poikanen selvästi jäänyt sisarustensa kehityksessä jälkeen ja yhden poikasen tilanne oli jo toivoton. Helteiden jälkeen tuli vielä epävakaiset, tuuliset ja koleat säät, jolloin poikaskuolemia varmasti sattui sadoilla Suomen sääksenpesillä. Nettipesillä poikaskuolemien näkeminen oli jälleen varsin lohdutonta seurattavaa, vaikka ilmiö ja sen tausta oli tiedossa jo edellisvuosien pesätapahtumista. Tällaisista luonnon lainalaisuuksista on ihmisnäkökulmasta seurattuna vaikea ilman tunnemyrskyä selvitä.
Hailuodon pesävieras
Viime vuonna (2012) pääsimme seuraamaan Seilin nettipesälle ilmaantunutta vierasta lentopoikasta, sen urokselta saamaa vieraanvaraisuutta, mutta hurjaa ravintokilpailua pesän omien poikasten kanssa.
Hailuodon pesällä kävi 23.8 vieras lentopoikanen. Pesän oma poikanen voitti jo aiemmin sisarusten välisen ravintokilpailun ja se onnistui nopeasti karkottamaan uuden kilpailijansa. Kalaa olisi ollut ruokapöydässä parikin vonkaletta. Seili ei toistunut Hailuodossa. Vieraan lentopoikasen renkaattomuus viittaa siihen, että sen synnyinpesä ei ole rengastajien tiedossa. Saattaa olla, että Hailuodossa pesii jälleen toinenkin sääksipari.
Lentopoikasten pesävierailuja raportoitiin muiltakin nettipesiltä. Seilissä rengastamaton, nälkäinen vieras joutui kalariidassa nokkapokkasille pesän omien poikasten kanssa. Se häädettiin matkoihinsa. Sitten (31.8) Viro II pesälle ilmestyi viideksi minuutiksi renkaaton lentopoikanen, jonka pesän omat poikaset onnistuivat karkottamaan. Ruokaa ei juuri silloin ollut pesällä tarjolla. Nettikameratarkkailun perusteella lentopoikasten pesävierailut eivät näytä olevan mitenkään ainutkertaisia tapahtumia.
Poikanen lähtee maailmalle
Poikanen, Vuokko, kehittyi normaalisti. Kuoriutumisesta ensilentoon kului 52 päivää – saman verran kuin muillakin nettipesillä. Tämä on keskimäärin sama aika, kuin Nemo-vuosien poikasilla (2009-2011 / 52 vrk /8 poikasta). mutta pari päivää joutuisampaa, kuin viime vuonna (2012). Vuokko oli pesäruokinnassa noin 80 vuorokautta. Loppuosan poikasajasta se oli pesän ainoa ruokittava ja siitä kasvoi elinvoimainen, hyvinvoiva, nuori sääksi. Rengastettaessa, 24.7, poikanen oli 37 päivän ikäinen. Se ei ryhtynyt alistuneesti makaamaan pesäpohjalla rengastajan ilmestyessä, vaan puolustautui tomerasti. Se sai renkaan, M-64389, painoi hyväkuntoisena 1,6 kg ja siipi, 32 cm, oli normaalisti kehittynyt.
Sääksen on todettu oppivan kalastamaan noin 17 vrk:n sisällä lentotaidon saavuttamisesta, mikä sattui arviolta elokuun 25. päivälle. Vuokko oli kastellut housunsa jo 21-24.8., mikä viittaa ainakin kalastusharjoitteluun. Ravinto-omavaraisuuden saavuttaminen vie poikaselta keskimäärin 4 viikkoa ensilennosta lukien ja Vuokolle se osuisi lähtöpäivään 5. syyskuuta. Kovin niukaksi menee sääksenpojalla kehityksen aikabudjetti, mutta toteutunee ajalleen kuitenkin.
Naaras
Orvokki (M-53049) viipyi pesällä 29.4-17.8 - noin 110 päivää. Tämä oli kaksi viikkoa pidempään, kuin edellisvuoden Helmi naaras, mutta 10 päivää vähemmän, kuin Nemo vuonna 2011.
Uros
Kemon pesintäkausi kesti 136 päivää. Se saapui 22.4 ja nähtiin viimeksi pesällä 4.9. Samalla päivämäärällä se lähti myös viime vuonna, jolloin pesintäkausi oli kolme päivää lyhyempi. Vuonna 2011 pesintä kesti noin 127 vrk, kun uros lähti muutolle kuusi päivää aikaisemmin. Suomalaisten satelliittitietojen perusteella arvioiden urosten syysmuutto kestää noin 40 vuorokautta ja talvehtiminen vajaat 150 vuorokautta.
Muilla nettipesillä havaittua:
Katkera taistelu pesästä:
Uros vastaan uros – naaras vastaan naaras
Kaikilla sääksen pesillä käy tunkeilijoita ja nettiseuranta paljastaa, että usein nämä ovat lajikumppaneita - toisia sääksiä. Niiden läsnäololla varmaankin on erilaisia motiiveja, kuten uteliaisuus, ilmaisen aterian kärkkyminen, pesän valtaaminen jne.
Olemme nettikameroiden kautta saaneet uutta tietoa sääksien pesäkamppailusta. Lajin sisäinen kilpailu voi aiheuttaa jo aloitetun pesinnän tuhoutumisen. Näin kävi Seilissä kun nykyinen pesänhaltijauros Vasuri onnistui kahteenkin otteeseen valtaamaan pesän vanhalta Eeli-urokselta vuonna 2010. Naaras hautoi sitkeästi ja nälkäisenä 10 levottoman vuorokauden ajan, kunnes munapesä tuhoutui. Valloittajakaan ei sinä vuonna onnistunut pesimään, vaikka potentiaalisia naaraitakin oli tarjolla useita.
Viro I:n nettipesällä pääsimme tänä vuonna seuraamaan uuden naaraan (Oxana) ja muuttomatkaltaan 4 päivää myöhemmin saapuneen viimevuotisen naaraan (Piret) katkeraa, jopa veristä taistelua pesän emännyydestä. Ensimmäistä munaansa hautova uusi naaras hävisi pesäkamppailun vanhalle naaraalle, eikä uroksellakaan ollut keinoja tämän ristiriidan ratkaisemiseksi. Munapesintä tuhoutui ja samalla menetettiin yksi pesintävuosi ja sen mukana yksi sääksisukupolvi. Uroksella olivat jo kehittyneet hautomiseen liittyvä viettitoiminta ja hautomalaikku. Sillä oli pakottava sisäinen tarve jatkaa haudontaa levottomasti jatkuvasta kolmiodraamasta huolimatta. Haudonta kesti epäsäännöllisenäkin 2 viikkoa ja loppui vasta munan kadottua tai rikkouduttua. Tänä aikana uros huolehti myös pesän ravinnonhankinnasta. Uutta pesintää ei aloitettu voittajanaaraankaan kanssa paritteluista huolimatta.
Nettiseurannoissa on otettava huomioon, että seurataan vain kuvasektorin tapahtumia. Usein pesinnän tuhouduttua emot rakentavat reviirille uutta pesää, vaikka eivät ehtisikään saada munia eikä poikasia.
Tavallisesti pesän tuhoutumisen syitä on etsitty ulkopuolisista syistä, kuten ovat huuhkajan, merikotkan, näädän tai ihmisen toiminnoista (hakkuut, ojitukset jne.) aiheutuvat häiriöt. Selittämättömiin pesinnän epäonnistumisiin on rengastaja usein yrittänyt etsiä tällaisia loogisen tuntuisia syitä. Lajin sisäisen kilpailun merkitys pesätuhojen syynä alkaa hahmottua vasta nettipesiä seuraamalla.
Outoa ravintoa
Poikaset näyttävät nyppivän pesärisujen joukosta nokkaansa jotain, minkä yleensä tulkitaan olevan kalantähteitä, niin kuin varmaan usein ovatkin. Seurasin Latvian nettipesän poikasia (13.-17.6) ja huomasin, että ne poimivat pesäpohjasta pesämateriaalia, kuten mm. pieniä kaarnanpaloja ja nielevät ne. Sitten kala-aterian jälkeen ne irrottivat pesärisuista jäkälää palan painikkeeksi. Poikasten oksennuspalloista löytyy usein korsia, kaarnaa ja muuta pesämateriaalia. Nettipesähavaintojen valossa tällainen syöminen näyttääkin olevan ihan tarkoituksellista. Sääksenpoikaset alkavat tietyssä vaiheessa ahkerasti sukia höyhenpukuaan, jolloin siitä irtoaa runsaasti poikasuntuvaa. Minusta näytti myös siltä, että poikaset syövät irtoavia untuviaan, mutta siitä en saanut pitävästi todistettavaa havaintoa. Joidenkin lintulajien emot syöttävät poikasilleen höyheniä ihan tarkoituksellisesti. Ilmeisesti tällainen materiaali edistää oksennuspallojen muodostumista ja suojaa herkkää ruuansulatuselimistöä esim. ravinnon sisältämiltä kovilta, teräviltä kappaleilta, sääksellä ruodoilta ja kalanluilta.
Vähintäänkin tämän yhteenvedon verran olemme pesimäkaudesta 2013 taas uutta oppineet.
Sääksiterveisin Matts
Risulinnan pesueet ryhmä Facebookissa
