Risulinnan pesueet ryhmä FacebookissaMattsin palsta
-
Millan
- Registered user
- Viestit: 6507
- Liittynyt: 27 Syys 2009 20:52
- 14
- Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finland
Matts, nyt on ihan pakko pohtia, miten emot käyttäytyvät jos yksikään munista ei kuoriudu. Hylkäävätkö pesän, kysyy NIna Margen pesän äärellä tänään klo 18:41, sivu 46.
Marita...sääksikummitäti
Munat eivät aina kuoriudu.
Kun munista yksikään ei kuoriudu, emot saattavat jatkaa haudontaa vielä pitkään. Sääksellä ei ole kalenteria, tietoa haudonnan normaalista kestosta, eikä laskutaitoakaan haudonta-ajan määrittämiseksi. Ehkä edellisten vuosien pesintäkokemus voisi luoda jonkinlainen käsityksen haudonnan kestosta. Omien havaintojeni mukaan kuoriutumattomien munien hautominen voi jatkua runsaat parikin viikkoa yli normaalin hautoma-ajan. Pesintävaiheiden viretilat ovat hormonaalisesti ohjattuja ja kestävät aikansa. Hautomisen viretila alkaa hiipua, jolloin emojen haudonta loppuu. Sääksellä tässäkin on yksilöllisiä eroja.
Kuitenkin kuoriutumista toivoen Matts
Kun munista yksikään ei kuoriudu, emot saattavat jatkaa haudontaa vielä pitkään. Sääksellä ei ole kalenteria, tietoa haudonnan normaalista kestosta, eikä laskutaitoakaan haudonta-ajan määrittämiseksi. Ehkä edellisten vuosien pesintäkokemus voisi luoda jonkinlainen käsityksen haudonnan kestosta. Omien havaintojeni mukaan kuoriutumattomien munien hautominen voi jatkua runsaat parikin viikkoa yli normaalin hautoma-ajan. Pesintävaiheiden viretilat ovat hormonaalisesti ohjattuja ja kestävät aikansa. Hautomisen viretila alkaa hiipua, jolloin emojen haudonta loppuu. Sääksellä tässäkin on yksilöllisiä eroja.
Kuitenkin kuoriutumista toivoen Matts
-
Millan
- Registered user
- Viestit: 6507
- Liittynyt: 27 Syys 2009 20:52
- 14
- Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finland
Nyt "sivuraiteelle": Tämä on nyt poikkeama sääksen maailmasta, vaikka voinevat nämä linnut asua talvella toistensa lähistöllä!
Pieni ponteva lintu sivustomme Afrikan luonnonvaraiset eläimet-ketjussa, aiheutti tunnistusongelman. Ohikulkija oli ottanut tämän videon linnun ruokailuhethestä Peter Pondissa: http://www.youtube.com/watch?v=igH9LYyq ... r_embedded
Lähetin videon Mattsille:
Tällaista lintua en ole nähnyt enkä kuullut.
Olen kyllä rengastanut linnun sukulaisiin kuuluvan luhtahuitin houkuttelemalla sen verkkoon matkimalla soidinääntä. Videon lintu on sitä huomattavasti pienempi ja jään sitten arvuuttelemaan pikkuhuitin (Porzana parva) ja kääpiöhuitin (Porzana pusilla) välimaastoon. Videon linnusta ei kovin selviä tuntomerkkejä erota. Lähinnä yritin hahmottaa pikkuhuitin nokanpielen punaista laikkua ja jalkojen vaaleanvihreää väriä. Koska silmä ei erottanut, ehdotan kääpiöhuittia paremman tiedon puutteessa. Ääni oli kyllä kuuluva, mutta bittitaivailta en kääpiöhuitin ääntä löytänyt. Pikkuhuitin uroksen soidinääni kyllä löytyi, mutta en tiedä voiko sitä videon ääneen edes verrata.
Huittiterveisin Matts
Matts ja Ohikulkija omilla tahoillaan löysivät tämän videon: http://www.arkive.org/baillons-crake/po ... eo-00.html
Hei!
Kuvattu lintu on täysissä pesintäajan juhlatamineissa, mutta talvipuku saattaa olla paljon vaatimattomampi. En tosin tiedä miten on asianlaita rantakanoissa, mutta kahlaajien talvehtimispuku poikkeaa melkoisesti pesimäaikaisesta. Kaakkois-Aasiassa, Indonesiassa ja muistaakseni Australiassa on putotohuitti (Porszana tubuensis), jonka yleisväritys on tummahko eikä siinä ei ole pilkkuja, mutta se ei esiinny Afrikassa.
Huit! T. Matts
Jatkoa 31.04.2011
Raisalta kaksi linkkiä:
PIkkuhuitti
Tomas Belkan ensimmäinen (neljästä) äänitys muistuttaa hyvin paljon tämän PP:n linnun ääntä. Äänestän sitä.
Tässä linkki kääpiöhuitin ääneen
Se kuulostaa kyllä aika erilaiselta.
Ja Mattsilta meilinä 1.6.2011
Kuitenkin!
Itse en ole täysin vakuuttunut omasta tunnistuksestani kun olen myös yrittänyt perehtyä lähisukuisten rantakanojen lajistoon. Sieltäkin löytyy jokunen pienikokoinen laji, jolla on samanlaisia väri- ja käyttäytymismuotoja. Yksi näistä on mustahuitti (Amarornis flavirostis) joka on kottaraisen kokoinen ja jonka nuoret linnut ovat yläpuolelta ruskeita, pää ja vatsa tummanharmaat ja jalat likaisen punertavat. Nokka taas on vihertävän keltainen. Aikuinen onkin sitten aivan musta ja nokka on kirkkaan keltainen. Mutta äänestä ei tunnistaseen ei ole löytynyt tukea. Jatkan kuitenkin vaihtoehtojen vertailua.
Huit! t. Matts
Pieni ponteva lintu sivustomme Afrikan luonnonvaraiset eläimet-ketjussa, aiheutti tunnistusongelman. Ohikulkija oli ottanut tämän videon linnun ruokailuhethestä Peter Pondissa: http://www.youtube.com/watch?v=igH9LYyq ... r_embedded
Lähetin videon Mattsille:
Tällaista lintua en ole nähnyt enkä kuullut.
Olen kyllä rengastanut linnun sukulaisiin kuuluvan luhtahuitin houkuttelemalla sen verkkoon matkimalla soidinääntä. Videon lintu on sitä huomattavasti pienempi ja jään sitten arvuuttelemaan pikkuhuitin (Porzana parva) ja kääpiöhuitin (Porzana pusilla) välimaastoon. Videon linnusta ei kovin selviä tuntomerkkejä erota. Lähinnä yritin hahmottaa pikkuhuitin nokanpielen punaista laikkua ja jalkojen vaaleanvihreää väriä. Koska silmä ei erottanut, ehdotan kääpiöhuittia paremman tiedon puutteessa. Ääni oli kyllä kuuluva, mutta bittitaivailta en kääpiöhuitin ääntä löytänyt. Pikkuhuitin uroksen soidinääni kyllä löytyi, mutta en tiedä voiko sitä videon ääneen edes verrata.
Huittiterveisin Matts
Matts ja Ohikulkija omilla tahoillaan löysivät tämän videon: http://www.arkive.org/baillons-crake/po ... eo-00.html
Hei!
Kuvattu lintu on täysissä pesintäajan juhlatamineissa, mutta talvipuku saattaa olla paljon vaatimattomampi. En tosin tiedä miten on asianlaita rantakanoissa, mutta kahlaajien talvehtimispuku poikkeaa melkoisesti pesimäaikaisesta. Kaakkois-Aasiassa, Indonesiassa ja muistaakseni Australiassa on putotohuitti (Porszana tubuensis), jonka yleisväritys on tummahko eikä siinä ei ole pilkkuja, mutta se ei esiinny Afrikassa.
Huit! T. Matts
Jatkoa 31.04.2011
Raisalta kaksi linkkiä:
PIkkuhuitti
Tomas Belkan ensimmäinen (neljästä) äänitys muistuttaa hyvin paljon tämän PP:n linnun ääntä. Äänestän sitä.
Tässä linkki kääpiöhuitin ääneen
Se kuulostaa kyllä aika erilaiselta.
Ja Mattsilta meilinä 1.6.2011
Kuitenkin!
Itse en ole täysin vakuuttunut omasta tunnistuksestani kun olen myös yrittänyt perehtyä lähisukuisten rantakanojen lajistoon. Sieltäkin löytyy jokunen pienikokoinen laji, jolla on samanlaisia väri- ja käyttäytymismuotoja. Yksi näistä on mustahuitti (Amarornis flavirostis) joka on kottaraisen kokoinen ja jonka nuoret linnut ovat yläpuolelta ruskeita, pää ja vatsa tummanharmaat ja jalat likaisen punertavat. Nokka taas on vihertävän keltainen. Aikuinen onkin sitten aivan musta ja nokka on kirkkaan keltainen. Mutta äänestä ei tunnistaseen ei ole löytynyt tukea. Jatkan kuitenkin vaihtoehtojen vertailua.
Huit! t. Matts
Marita...sääksikummitäti
Lämmin kiitos Mattsille 
tuosta Afrikassa nähdyn linnun tunnistamisesta! Ja Millanille myös, viestin kuljettamisesta! Jotenkin on niin mukavaa saada linnuille nimet!
Kävin vielä varmuuden vuoksi etsiskelemässä tietoa siitä, että kääpiöhuittia (jos se siis on se) on Botswanassa nähty, ja löysin tämmöisen vanhan
Ymmärtääkseni siitä näkee, että lintu on siellä varsin harvinainen vieras, mutta kuitenkin nähty! Minun Keski-Afrikan lintuja esittelevästä kirjastani ei Porzana-sukua edes löydy, mutta nimi on tietysti voinut aikojen kuluessa muuttua.
tuosta Afrikassa nähdyn linnun tunnistamisesta! Ja Millanille myös, viestin kuljettamisesta! Jotenkin on niin mukavaa saada linnuille nimet!Kävin vielä varmuuden vuoksi etsiskelemässä tietoa siitä, että kääpiöhuittia (jos se siis on se) on Botswanassa nähty, ja löysin tämmöisen vanhan
Ymmärtääkseni siitä näkee, että lintu on siellä varsin harvinainen vieras, mutta kuitenkin nähty! Minun Keski-Afrikan lintuja esittelevästä kirjastani ei Porzana-sukua edes löydy, mutta nimi on tietysti voinut aikojen kuluessa muuttua.
-
Millan
- Registered user
- Viestit: 6507
- Liittynyt: 27 Syys 2009 20:52
- 14
- Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finland
Mietteitä sääksenpesän tiimoilta. Sedna 14.6.2011, klo 10:30.
"...Eilen mietinkin, että onko sääksillä kovin voimakas tämä "käkimäinen" käytös jyrätä heikoimmat tieltään. Eilen mielestänä isoimmat ikäänkuin "tahallaan" kellehtelivat pienimmäisen päälle ja ottivat sen kainalo-otteeseen. Luonnossahan on tietenkin luonnon lait: on tärkeää, että edes jotkut selviävät jos esim. ruoasta on pulaa. Mitähän Matts tähän sanoisi?
Nemo tosiaan näyttäisi yrittävän pitää pienenkin puolta mikä tuntuu hienolta."
"...Eilen mietinkin, että onko sääksillä kovin voimakas tämä "käkimäinen" käytös jyrätä heikoimmat tieltään. Eilen mielestänä isoimmat ikäänkuin "tahallaan" kellehtelivat pienimmäisen päälle ja ottivat sen kainalo-otteeseen. Luonnossahan on tietenkin luonnon lait: on tärkeää, että edes jotkut selviävät jos esim. ruoasta on pulaa. Mitähän Matts tähän sanoisi?
Nemo tosiaan näyttäisi yrittävän pitää pienenkin puolta mikä tuntuu hienolta."
Marita...sääksikummitäti
Poikasten kilpailu ravinnosta
Joillakin lintulajeilla poikasten kilpailu ravinnosta on ankaraa. Trooppiset suulat munivat säännöllisesti 2 munaa ja jos ne molemmat kuoriutuvat, kuten yleensä tapahtuu, vanhempi poikasista työntää sisaruksen pois pesästä. Tämä tapahtuu pääsääntöisesti aina, kulloisestakin ravintotilanteesta riippumatta. Huonossa ravintotilanteessa myös monen petolintulajin poikaset surmaavat ja jopa syövät sisaruksensa. Sääksellä en ole koskaan tällaista tavannut, enkä lukenut tai kuullut. Ravinnon puute seurauksineen kohdistuu etenkin poikueen nuorimmaisiin. Vain kerran olen havainnut, että menehtynyt on muu kuin nuorimmainen, mutta poikanen menehtyi tukehtumiseen oksennuspallon juuttuessa kurkkuun. Vähälle ravinnolle jäänyttä poikasta alkaa nopeasti vaivata elimistön kuivuminen, koska tarvittava vesi saadaan kalaravinnon mukana. Lopulta poikanen jähmettyy lähes liikkumattomaksi, eikä jaksa edes kerjätä ruokaa emolta. Emo voi peittää ruumiin rakennusmateriaalilla tai joskus poistaa pesästä.
Sääksen poikaset ottavat luonnollisesti mittaa toisistaan ja ainakin ahdistavat ja nokkivat toisiaan, mutta taistelu ei yleensä ole kovin rajua. Taistelu toisaalta kuluttaa sitä energiaa, josta kilpaillaan. Nokkimisjärjestys on terminä varsin osuva ja kuvaa niitä tapoja, joilla poikueen sisäinen hierarkia syntyy. Sitä ylläpidetään myös uhkauseleillä. Pienillä poikasilla kamppailu voi tietenkin ilmetä eri tavalla, kuin varttuneessa poikasvaiheessa. Varmaankin tietämys poikasten välisen kilpailun ilmenemismuodoista kertyy nettipesien poikasia seurattaessa. Haasteellista ja vaikeaa on sitten uskottavasti selittää mitä on nähnyt. Kannustan seuraamaan ilmiötä sitä liikaa inhimillistämättä.
Kamppailuterveisin Matts
Joillakin lintulajeilla poikasten kilpailu ravinnosta on ankaraa. Trooppiset suulat munivat säännöllisesti 2 munaa ja jos ne molemmat kuoriutuvat, kuten yleensä tapahtuu, vanhempi poikasista työntää sisaruksen pois pesästä. Tämä tapahtuu pääsääntöisesti aina, kulloisestakin ravintotilanteesta riippumatta. Huonossa ravintotilanteessa myös monen petolintulajin poikaset surmaavat ja jopa syövät sisaruksensa. Sääksellä en ole koskaan tällaista tavannut, enkä lukenut tai kuullut. Ravinnon puute seurauksineen kohdistuu etenkin poikueen nuorimmaisiin. Vain kerran olen havainnut, että menehtynyt on muu kuin nuorimmainen, mutta poikanen menehtyi tukehtumiseen oksennuspallon juuttuessa kurkkuun. Vähälle ravinnolle jäänyttä poikasta alkaa nopeasti vaivata elimistön kuivuminen, koska tarvittava vesi saadaan kalaravinnon mukana. Lopulta poikanen jähmettyy lähes liikkumattomaksi, eikä jaksa edes kerjätä ruokaa emolta. Emo voi peittää ruumiin rakennusmateriaalilla tai joskus poistaa pesästä.
Sääksen poikaset ottavat luonnollisesti mittaa toisistaan ja ainakin ahdistavat ja nokkivat toisiaan, mutta taistelu ei yleensä ole kovin rajua. Taistelu toisaalta kuluttaa sitä energiaa, josta kilpaillaan. Nokkimisjärjestys on terminä varsin osuva ja kuvaa niitä tapoja, joilla poikueen sisäinen hierarkia syntyy. Sitä ylläpidetään myös uhkauseleillä. Pienillä poikasilla kamppailu voi tietenkin ilmetä eri tavalla, kuin varttuneessa poikasvaiheessa. Varmaankin tietämys poikasten välisen kilpailun ilmenemismuodoista kertyy nettipesien poikasia seurattaessa. Haasteellista ja vaikeaa on sitten uskottavasti selittää mitä on nähnyt. Kannustan seuraamaan ilmiötä sitä liikaa inhimillistämättä.
Kamppailuterveisin Matts
Väistämätön edessä?
Huolestuttavasti näyttää siltä, että Hailuodon sääksipoikueen nuorimman poikasen ennuste ei ole kovin toiveita herättävä. Saaristomeren Seilissä poikaset näyttävät kehittyvän keskenään samaan tahtiin, eikä ikäero näy kovinkaan merkittävinä erona poikasten koossa taikka höyhenpuvun kehityksessä. Hailuodossa ”kaksoset” kasvavat miltei tasatahtiin, kolmaskin kehittyy hyvin, kun taas nuorimmainen jää kasvussa ja höyhenpuvun kehityksessä selvästi jälkeen. Untuvat on, mutta ”helmet” ovat harvassa. Poikasten välinen ikäero on sen verran pieni, että se ei selitä poikasten kehityseroja. Vanhimmat poikaset ovat reippaasti yli puolet suurempia, kuin nuorin. Nuorimman kasvu on hidastunut, ruumiinkoko jäänyt pieneksi, eikä höyhenpuku ei ole kehittynyt iän edellyttämällä tavalla. Riittävällä ravinnolla siitä vieläkin varttuisi kelpo sääksinuorukainen. Nettiseurantatiedot kertovat myös sen, että nuorimmaisen ravinnonsaanti on ollut kovin rajoitettua. Ruokaa ei riitä tasapuolisesti näin suurelle poikueelle. Pesät, joissa kaikki 4 poikasta kasvavat isoiksi ovat kovin harvinaisia. Oman tutkimusaineiston mukaan tapauksia on ollut vain 2, vaikka nelimunaisia pesyeitä on noin 10 % kaikista munapesistä.
Uroksen tärkeimpiin tehtäviin kuuluu paitsi poikasten ja naaraan ravinnonhankinta, myös pesän vartiointi, puolustaminen ja tunkeilijoiden karkottaminen. Hailuodossa saalistusmatka lähimpään rantaan on noin 2 km ja parhaille saalistusalueille vielä pidempi. Seilissä pesä on miltei rannassa. Kokemuksieni mukaan naaras saattaa itse käydä kalassa ja jättää poikaset yksin pesään noin neliviikkoisina.
Epävakaisina aikoina sade rikkoo vedenpinnan ja haittaa koiraan kalastusta. Kylminä jaksoina myös poikasten energiantarve kasvaa. Pahimpina sadekesinä saattaa yli puolet sääksenpoikasista menehtyä, kuten on käynytkin.
Parasta hyvää kalaonnea ja sateetonta juhannusta t. Matts
Huolestuttavasti näyttää siltä, että Hailuodon sääksipoikueen nuorimman poikasen ennuste ei ole kovin toiveita herättävä. Saaristomeren Seilissä poikaset näyttävät kehittyvän keskenään samaan tahtiin, eikä ikäero näy kovinkaan merkittävinä erona poikasten koossa taikka höyhenpuvun kehityksessä. Hailuodossa ”kaksoset” kasvavat miltei tasatahtiin, kolmaskin kehittyy hyvin, kun taas nuorimmainen jää kasvussa ja höyhenpuvun kehityksessä selvästi jälkeen. Untuvat on, mutta ”helmet” ovat harvassa. Poikasten välinen ikäero on sen verran pieni, että se ei selitä poikasten kehityseroja. Vanhimmat poikaset ovat reippaasti yli puolet suurempia, kuin nuorin. Nuorimman kasvu on hidastunut, ruumiinkoko jäänyt pieneksi, eikä höyhenpuku ei ole kehittynyt iän edellyttämällä tavalla. Riittävällä ravinnolla siitä vieläkin varttuisi kelpo sääksinuorukainen. Nettiseurantatiedot kertovat myös sen, että nuorimmaisen ravinnonsaanti on ollut kovin rajoitettua. Ruokaa ei riitä tasapuolisesti näin suurelle poikueelle. Pesät, joissa kaikki 4 poikasta kasvavat isoiksi ovat kovin harvinaisia. Oman tutkimusaineiston mukaan tapauksia on ollut vain 2, vaikka nelimunaisia pesyeitä on noin 10 % kaikista munapesistä.
Uroksen tärkeimpiin tehtäviin kuuluu paitsi poikasten ja naaraan ravinnonhankinta, myös pesän vartiointi, puolustaminen ja tunkeilijoiden karkottaminen. Hailuodossa saalistusmatka lähimpään rantaan on noin 2 km ja parhaille saalistusalueille vielä pidempi. Seilissä pesä on miltei rannassa. Kokemuksieni mukaan naaras saattaa itse käydä kalassa ja jättää poikaset yksin pesään noin neliviikkoisina.
Epävakaisina aikoina sade rikkoo vedenpinnan ja haittaa koiraan kalastusta. Kylminä jaksoina myös poikasten energiantarve kasvaa. Pahimpina sadekesinä saattaa yli puolet sääksenpoikasista menehtyä, kuten on käynytkin.
Parasta hyvää kalaonnea ja sateetonta juhannusta t. Matts
-
Annie
Kiitos Matts hyvästä selventävästä kirjoituksesta Hailuodon pesän tilannetta koskien! Tämä tieto on ainakin minulle lohdutukseksi... näyttää se niin kovin surulliselta.
Samoin sateetonta juhannusta toivoen ja toivottaen!
Samoin sateetonta juhannusta toivoen ja toivottaen!
Vielä Hailuodon neljännestä poikasesta, että, voisiko se olla sokea? Kun jo ihana alusta sen on niin usein ollut väärinpäin muihin poikasiin verrattuna, ja on kestänyt kauan ennen kuin se on löytänyt ruoan suuntaan. Oletko törmännyt tällaiseen asiaan aiemmin?
Kyseli Millan, E-mailin kautta
Katso!
En sokeuteen usko! Poikanen kuitenkin kurottaa määrätietisesti emon nokkaa kohti silloin, kun se sattuu ruokaa saamaan ja ruokailun koordinaatio näyttää ihan täydelliseltä. Nähdäkseni käytös liityy ravinnon puutteeseen ja alhaiseen hierarkia-asemaan.
Kerran rengastustilanteessa poikasella oli melanoomakasvain silmässä, mutta muutoin se oli kehittynyt melko hyvin ja näki terveellä silmällään. Eläjää siitä tuskin tuli. Tuttu silmälääkäri määritteli digikuvasta sairauden laadun.
Näin asian näkisin t. Matts
Kyseli Millan, E-mailin kautta
Katso!
En sokeuteen usko! Poikanen kuitenkin kurottaa määrätietisesti emon nokkaa kohti silloin, kun se sattuu ruokaa saamaan ja ruokailun koordinaatio näyttää ihan täydelliseltä. Nähdäkseni käytös liityy ravinnon puutteeseen ja alhaiseen hierarkia-asemaan.
Kerran rengastustilanteessa poikasella oli melanoomakasvain silmässä, mutta muutoin se oli kehittynyt melko hyvin ja näki terveellä silmällään. Eläjää siitä tuskin tuli. Tuttu silmälääkäri määritteli digikuvasta sairauden laadun.
Näin asian näkisin t. Matts
Fergie pohti tänään Hailuodon sivulla, klo 12:11:
Hyvää juhannusta kaikille!
Surullista pienen kuolema.
Mietin tuossa, miten kuolleelle poikaselle käy? Jääkö se pesään vai nostaako emo sen pois?
Väistämätöntä ei voitu väistää!
Luulisin, että pienimmän maallinen jäännös hautautuu vähitellen pesän rakennusmateriaaliin. Pesä on usein kehto, koti ja hautausmaa!
Poikasten välistä hierarkiaa näytetään enenevässä määrin ylläpidettävän nokkimalla.
Kaikesta huolimatta hyvää ja toivorikasta juhannusta t. Matts
Hyvää juhannusta kaikille!
Surullista pienen kuolema.
Mietin tuossa, miten kuolleelle poikaselle käy? Jääkö se pesään vai nostaako emo sen pois?
Väistämätöntä ei voitu väistää!
Luulisin, että pienimmän maallinen jäännös hautautuu vähitellen pesän rakennusmateriaaliin. Pesä on usein kehto, koti ja hautausmaa!
Poikasten välistä hierarkiaa näytetään enenevässä määrin ylläpidettävän nokkimalla.
Kaikesta huolimatta hyvää ja toivorikasta juhannusta t. Matts
Poikaset jätetty yksin – naarasko perhepinnari?
Poikasten varttuessa ne ovat pesässä yhä enemmän keskenään ilman emoa. Poikasten oma fysiologia kehittyy vähitellen vastaamaan aikuisen linnun elintoimintoja. Tällainen on myös lämmönsäätelyjärjestelmä. Samaan aikaan kehittyy myös höyhenpuku, joka tehokkaasti eristää poikasen ruumiin ulkolämpötilasta. Lämpötalouden suhteen poikanen itsenäistyy, eikä tarvitse emoa lämmittämään niin usein, kuin pienpoikasvaiheessa. Heinäkuussa myös yöt ovat usein lämpimiä, eikä silloin emoa tarvita aina lämmittämään. Poikaset alkavat kitistä kun kaipaavat lämmittäjää. Hellepäivinä emoa saatetaan tarvita levitetyin siivin varjostamaan kuumuudesta läähättäviä poikasia.
Naaraan käyttäytymiseen näyttää kuuluvan se, että pesällä ollaan pääasiassa vain, kun siihen on tarvetta, kuten parinmuodostus-, muninta- ja poikasvaiheessa. Ennen munintaa naaras viettää yönsä muualla kuin pesässä ja varttuneessa poikasvaiheessa istuskelee yleensä jossakin lähipuussa. Poikaset jätetään harvoin yksinään täysin silmänkantamattomiin.
Poikasten kasvaessa, myös ravinnontarve kasvaa, kerjäys voimistuu, poikaset taistelevat nokkimisjärjestystään ja pesä on usein kovin levoton paikka. Samalla pesä käy yhä ahtaammaksi ja tästä syystä sen arkkitehtuuriakin kehitetään kuppimaisesta laakeaksi. Poikaset kerjäävät naaraalta ruokaa ja pesällä olo saattaa olla jopa fyysisesti ahdistavaa. Naaras tulee pesälle aina kun siihen on tarve, kuten pesätunkeilijoiden uhatessa, poikasten palellessa tai läähättäessä, ravintoa äänekkäästi kerjätessä (kannustettaessa urosta), saalista vastaanotettaessa, paloiteltaessa ja jälkikasvua syötettäessä. Myös pesän jatkuva rakentaminen ja huolto edellyttävät naaraan pesällä oloa. Tällaiselta käyttäytyminen näyttää ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna - ehkä sääksinaaraan selviytymisstrategiaan kuuluu saaliiksi joutumisen minimointi. Pesä saattaa olla pysyvänä, näkyvänä, kuuluvana paikkana asujalleen melko vaarallinen.
Voiko naaras sitten jättää poikaset yksin vain käydäkseen uimarannalla? Jälleen joudutaan tulkitsemaan sitä, mikä erotetaan pesäkameran kuvasektorista. Mikäli uros on paikalla, on naaraalla kohtalainen mahdollisuus käydä verryttelemässä siipiään, jopa kastautumassa. Emot tuovat pesälle jatkuvasti risuja, jäkälää, sammalta ja muuta pesänrakennusmateriaalia. Suolla sammalta saadakseen pitää käydä ihan suon pinnassa. Vaikka Hailuodon pesäräme on heinäkuussa melko kuiva, niin siinä on vetisiä allikoita ihan muutaman kymmenen metrin päässä pesältä. Naaras voi sammalia hakiessaan tahattomasti taikka ihan tarkoituksella kastua. Tässä olisikin oiva jokamiehen tieteenteon mahdollisuus seurata ilmiön yleisyyttä, verrata kastumista lämpötiloihin, katsoa liittyykö siihen pesämateriaalien tuontia, uroksen läsnäoloa jne. Joidenkin lintulajien on todettu tarkoituksella kastelevan vatsahöyhenensä ja siten huolehtivan poikasten viilentämisestä, jopa vedensaannista.
Helteisin terveisin Matts
Poikasten varttuessa ne ovat pesässä yhä enemmän keskenään ilman emoa. Poikasten oma fysiologia kehittyy vähitellen vastaamaan aikuisen linnun elintoimintoja. Tällainen on myös lämmönsäätelyjärjestelmä. Samaan aikaan kehittyy myös höyhenpuku, joka tehokkaasti eristää poikasen ruumiin ulkolämpötilasta. Lämpötalouden suhteen poikanen itsenäistyy, eikä tarvitse emoa lämmittämään niin usein, kuin pienpoikasvaiheessa. Heinäkuussa myös yöt ovat usein lämpimiä, eikä silloin emoa tarvita aina lämmittämään. Poikaset alkavat kitistä kun kaipaavat lämmittäjää. Hellepäivinä emoa saatetaan tarvita levitetyin siivin varjostamaan kuumuudesta läähättäviä poikasia.
Naaraan käyttäytymiseen näyttää kuuluvan se, että pesällä ollaan pääasiassa vain, kun siihen on tarvetta, kuten parinmuodostus-, muninta- ja poikasvaiheessa. Ennen munintaa naaras viettää yönsä muualla kuin pesässä ja varttuneessa poikasvaiheessa istuskelee yleensä jossakin lähipuussa. Poikaset jätetään harvoin yksinään täysin silmänkantamattomiin.
Poikasten kasvaessa, myös ravinnontarve kasvaa, kerjäys voimistuu, poikaset taistelevat nokkimisjärjestystään ja pesä on usein kovin levoton paikka. Samalla pesä käy yhä ahtaammaksi ja tästä syystä sen arkkitehtuuriakin kehitetään kuppimaisesta laakeaksi. Poikaset kerjäävät naaraalta ruokaa ja pesällä olo saattaa olla jopa fyysisesti ahdistavaa. Naaras tulee pesälle aina kun siihen on tarve, kuten pesätunkeilijoiden uhatessa, poikasten palellessa tai läähättäessä, ravintoa äänekkäästi kerjätessä (kannustettaessa urosta), saalista vastaanotettaessa, paloiteltaessa ja jälkikasvua syötettäessä. Myös pesän jatkuva rakentaminen ja huolto edellyttävät naaraan pesällä oloa. Tällaiselta käyttäytyminen näyttää ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna - ehkä sääksinaaraan selviytymisstrategiaan kuuluu saaliiksi joutumisen minimointi. Pesä saattaa olla pysyvänä, näkyvänä, kuuluvana paikkana asujalleen melko vaarallinen.
Voiko naaras sitten jättää poikaset yksin vain käydäkseen uimarannalla? Jälleen joudutaan tulkitsemaan sitä, mikä erotetaan pesäkameran kuvasektorista. Mikäli uros on paikalla, on naaraalla kohtalainen mahdollisuus käydä verryttelemässä siipiään, jopa kastautumassa. Emot tuovat pesälle jatkuvasti risuja, jäkälää, sammalta ja muuta pesänrakennusmateriaalia. Suolla sammalta saadakseen pitää käydä ihan suon pinnassa. Vaikka Hailuodon pesäräme on heinäkuussa melko kuiva, niin siinä on vetisiä allikoita ihan muutaman kymmenen metrin päässä pesältä. Naaras voi sammalia hakiessaan tahattomasti taikka ihan tarkoituksella kastua. Tässä olisikin oiva jokamiehen tieteenteon mahdollisuus seurata ilmiön yleisyyttä, verrata kastumista lämpötiloihin, katsoa liittyykö siihen pesämateriaalien tuontia, uroksen läsnäoloa jne. Joidenkin lintulajien on todettu tarkoituksella kastelevan vatsahöyhenensä ja siten huolehtivan poikasten viilentämisestä, jopa vedensaannista.
Helteisin terveisin Matts
Seilin pesän päivän pituus
Usvat ja Annie ovat aprikoineet Seilin pesän päivän pituutta. Vaikka en olekaan saanut asiassa koulutusta, uskaltanen jonkun näkökohdan esiin tuoda.
Teoriassa korkeissa kohteissa päivä on pidempi kuin maassa tai merenpinnan tasolla. Auringon noustessa sen säteet kultaavat ensiksi vuoret ja puiden latvat, jopa ennen kuin se on noussut horisontin takaa. Illalla sama ilmiö toistuu toisin päin kun aurinko laskee, se paistaa vielä korkeisiin kohteisiin vielä horisontin takaa. Todellisuudessahan aurinko ei nouse tai laske, vaan maapallo pyörii akselinsa ympäri tuottaen aamut ja illat. Seilin linjataulu on tällainen ympäristöään selvästi korkeammaksi rakennettu kohde, joka saa hiukan pidempään paistetta kuin saman leveysasteen matalammat kohteet.
Kun ilmiötä katsotaan nettikameran välityksellä, pimeys näyttää lankeavan normaalia aikaisemmin tehden pesästä ja sen väestä tummia silhuetteja vaaleampaa taivaanrantaa vasten. Aamulla päivä näyttää sarastavan kuitenkin ihan normaalisti. Illalla aurinko laskee pesän taakse, jolloin kamera ottaa kuvaa vastavaloon ja kuvausalan valaistuserot ovat hyvin jyrkät. Taivas ja auringonpaistetta heijastava meri ovat valoisat ja pesän kohteet ovat tummat, kun niiden oma varjopuoli on kameraa kohti. Kameran valaistusautomatiikka mittaa valon koko kuva-alalta monesta pisteestä, eikä yleensä painota mitään kohdetta erikseen. Automatiikka valitsee sen mielestä sopivimmat valotusarvot ja saa aikaan nettikuvissa näkyvän vaikutelman. Vastavalo ja kameratekniikka aiheuttavat vaikutelman illan ennenaikaisesta hämärtymisestä oman näkemykseni mukaan. Silmä toimii eri valaistussuhteissa valaistusautomatiikan tavoin supistamalla tai laajentamalla iiriksen (värikalvo) aukkoa säädellen verkkokalvolle tulevan valon määrää.
Tavalliselle näppäilijälle vastavalo on hyvin haastava ja kameroiden kuvausohjeissa kehotetaan käyttämään apuna salamaa tällaisissa olosuhteissa valaisemaan mm. varjoisia kasvoja.
Besservisser Matts
Usvat ja Annie ovat aprikoineet Seilin pesän päivän pituutta. Vaikka en olekaan saanut asiassa koulutusta, uskaltanen jonkun näkökohdan esiin tuoda.
Teoriassa korkeissa kohteissa päivä on pidempi kuin maassa tai merenpinnan tasolla. Auringon noustessa sen säteet kultaavat ensiksi vuoret ja puiden latvat, jopa ennen kuin se on noussut horisontin takaa. Illalla sama ilmiö toistuu toisin päin kun aurinko laskee, se paistaa vielä korkeisiin kohteisiin vielä horisontin takaa. Todellisuudessahan aurinko ei nouse tai laske, vaan maapallo pyörii akselinsa ympäri tuottaen aamut ja illat. Seilin linjataulu on tällainen ympäristöään selvästi korkeammaksi rakennettu kohde, joka saa hiukan pidempään paistetta kuin saman leveysasteen matalammat kohteet.
Kun ilmiötä katsotaan nettikameran välityksellä, pimeys näyttää lankeavan normaalia aikaisemmin tehden pesästä ja sen väestä tummia silhuetteja vaaleampaa taivaanrantaa vasten. Aamulla päivä näyttää sarastavan kuitenkin ihan normaalisti. Illalla aurinko laskee pesän taakse, jolloin kamera ottaa kuvaa vastavaloon ja kuvausalan valaistuserot ovat hyvin jyrkät. Taivas ja auringonpaistetta heijastava meri ovat valoisat ja pesän kohteet ovat tummat, kun niiden oma varjopuoli on kameraa kohti. Kameran valaistusautomatiikka mittaa valon koko kuva-alalta monesta pisteestä, eikä yleensä painota mitään kohdetta erikseen. Automatiikka valitsee sen mielestä sopivimmat valotusarvot ja saa aikaan nettikuvissa näkyvän vaikutelman. Vastavalo ja kameratekniikka aiheuttavat vaikutelman illan ennenaikaisesta hämärtymisestä oman näkemykseni mukaan. Silmä toimii eri valaistussuhteissa valaistusautomatiikan tavoin supistamalla tai laajentamalla iiriksen (värikalvo) aukkoa säädellen verkkokalvolle tulevan valon määrää.
Tavalliselle näppäilijälle vastavalo on hyvin haastava ja kameroiden kuvausohjeissa kehotetaan käyttämään apuna salamaa tällaisissa olosuhteissa valaisemaan mm. varjoisia kasvoja.
Besservisser Matts
On tämä Matts sitten mainio topelius, ei pelkkä runeberg! 
- Time is simply one possible order of events - A. Einstein
Retorisia vastauksia
Montako sääksiparia on Hailuodossa?
Tämänhetkistä tilannetta en tiedä. Oulun vuosinani, kun rengastusvastuullani oli Hailuodon sääkset, pesiä oli aluksi 2. Sitten rakensin tekopesän autioituneelle reviirille sääksen vanhaan pesäpuuhun ja siihen tuli myös oma pari, joka pesi kaksi vuotta. Kaikissa pesissä ei ollut poikasia yhtä aikaa, mutta pareja oli parhaimmillaan nuo kolme. 1980-luvulla kaksi pesistä autioitui kun yllättäen kaksi piekanapariskuntaa otti vuodeksi ko. pesät haltuunsa. Huonosti niidenkin poikasille kävi, kun ravinto loppui myyräkantojen romahdettua. Sääksen asuttamaksi jäi vain tämä nettikamerapesä ja veikkaisin, että se on viime vuodet ollut ainut pesä.
Onko Hailuodossa huuhkajia?
Perämeren tutkimusaseman julkaisussa ”Hailuodon kasvit ja eläimet” (toim. Maria Viitala 2005) on huuhkaja luokiteltu satunnaiseksi vierailijaksi. Keväällä 2010 pinnaralliporukka havaitsi soidintaan huhuilevan huuhkajan. Tällä perusteella huuhkaja tuskin on kovin todennäköinen luotolaisen sääksen vihollinen. Nälkää pitää eniten pelätä - se on satunnaista merikotkaakin pahempi.
Montako sääksiparia on Hailuodossa?
Tämänhetkistä tilannetta en tiedä. Oulun vuosinani, kun rengastusvastuullani oli Hailuodon sääkset, pesiä oli aluksi 2. Sitten rakensin tekopesän autioituneelle reviirille sääksen vanhaan pesäpuuhun ja siihen tuli myös oma pari, joka pesi kaksi vuotta. Kaikissa pesissä ei ollut poikasia yhtä aikaa, mutta pareja oli parhaimmillaan nuo kolme. 1980-luvulla kaksi pesistä autioitui kun yllättäen kaksi piekanapariskuntaa otti vuodeksi ko. pesät haltuunsa. Huonosti niidenkin poikasille kävi, kun ravinto loppui myyräkantojen romahdettua. Sääksen asuttamaksi jäi vain tämä nettikamerapesä ja veikkaisin, että se on viime vuodet ollut ainut pesä.
Onko Hailuodossa huuhkajia?
Perämeren tutkimusaseman julkaisussa ”Hailuodon kasvit ja eläimet” (toim. Maria Viitala 2005) on huuhkaja luokiteltu satunnaiseksi vierailijaksi. Keväällä 2010 pinnaralliporukka havaitsi soidintaan huhuilevan huuhkajan. Tällä perusteella huuhkaja tuskin on kovin todennäköinen luotolaisen sääksen vihollinen. Nälkää pitää eniten pelätä - se on satunnaista merikotkaakin pahempi.
