Mattsin palsta

[Matts]

Rengastuksesta:

Käytetäänkö suomessa sääksien rengastuksissa myös värillisä lukurenkaita? Jos ei, niin onko tietoa, miksei käytetä?

Hei!

Yleisesti värirenkaita taikka lukurenkaita ei Suomessa sääksellä käytetä. Käsittääkseni vain Pohtiolammen kala-altailla säännöllisesti vierailevat sääkset pyritään rengastamaan väri- ja lukurenkailla siten, että ne voidaan yksilöllisesti optisin keinoin tunnistaa kaukoputkella tai kameralla. Merenkurkussa kokeilimme 1970-luvun alkupuolella värirenkaita, mutta niistä ei saatu juurikaan havaintoja. Sitten rengastustoimisto käynnisti projektin, jossa käytettiin toisessa jalassa muovista vuosirengasta ilman luettavaa numeroa. Niistäkään ei saatu kovinkaan monta kenttähavaintoa, eivätkä ne olleet pysyviä. Ilmeisesti linnut kykenivät renkaan itse poistamaan jalasta. Sitä tieteellistä hyötyä, mitä projekteilla haettiin, ei saatu ja käytännöstä luovuttiin turhana.

Nyt kun pesäkameroita on Suomessa jo kolme ja niiden erotuskyky alkaa olla melkoinen, olisi käsittääkseni syytä harkita sääkselle lajikohtaista rengasta, jossa olisi nykyistä isommat numerot. Tosin parin tuhannen poikasen rengastaminen vuosittain kasvattaa renkaasta luettavan numerosarjan melkoiseksi, mikä saattaa hankaloittaa tunnistamista. Merikotkilla tällaiset lukurenkaat on ja se lienee ainut laji, josta rengashavaintoja on reippaasti enemmän, kuin rengastettuja lintuja. Tämä taas johtuu siitä, että renkaat luetaan keväisin muutamilla tutkimushaaskoilla.

Rengastettujen lintujen tunnistamisen näkisin tulevaisuudessa sellaiseksi, että nykyistä sisäänpääsyn kontrolloimiseksi käytettävää tunnistintekniikkaa sovelletaan rengastuksessa. Eräs sovellutus on lemmikkieläimiin istutetut mikrosirut, jotka voidaan lukea tähän tarkoitukseen käytettävillä laitteilla.

Terveisin Matts

PS. Olen saanut päätökseen tämän vuoden sääksenrengastuksen Merenkurkussa. Poikastuotanto oli poikkeuksellisen huono, vain 10 rengastettua poikasta. Sama

[Matts]

Parittelua.

Parittelun päätarkoitus on tuottaa poikasia. Hailuodon sääksiparin pesinnässä munasolujen hedelmöittymisen aika oli tänä vuonna suhteellisen rajoitettu. Jos naaras saapui 26.4.2010, jolloin myös ensimmäiset parittelut havaittiin ja kolmas muna munittiin 9.5., hedelmöittymisen aika oli vajaat 14 päivää. Munaluvun tultua täysilukuiseksi parittelulla ei ole päätarkoituksen, jälkeläisten siittämisen, kannalta merkitystä. Sääksien on havaittu parittelevan pesintäaikana 150-280 kertaa, valtaosin parinmuodostuksen ja muninnan aikana. Paritteluun liittyvistä toimista ja parittelutiheydestä on olemassa muutamia erilaisia selitysmalleja ja teorioita. Yksi näistä on ns.”spermakilpailu”, jossa uros yrittää tiheällä parittelulla varmistaa, että kuoriutuvat poikaset tulevat olemaan sen itsensä siittämiä. Tästä on tehty tutkimuksia Suomessa, muualla Euroopassa ja USA:ssa. Tulokset ovat hieman ristiriitaisia. Parinmuodostuksen aikana parittelu tapahtuu useimmiten koiraan tuotua kosiokalaa naaraalle. Tästä naaras sekä välitöntä ravitsemuksellista hyötyä että etukäteistietoa koiraan saalistuskyvystä, eli miten hyvin jälkeläiset ja emo tulevat saamaan ravintoa pesinnän aikana. Myös naaras tekee parittelualoitteita ja uros saa tietoa naaraan pesintävalmiudesta.

Miksi parittelua tapahtuu haudonta- ja jopa poikasvaiheessa onkin paljon hankalampaa uskottavasti selittää. Näiden vaiheiden parittelua on vähän havaittu ja tutkittu. Ne nyt putkahtavat yksittäisinä tapahtumina esiin nettipesähavainnoissa. Hailuodossa 2009 uroksen havaittiin kerran laskeutuvan paritteluasentoon hautovan naaraan selkään. Sitten 21.7.2010 emot suorittivat ihan täydellisen yhdynnän suurten poikasten ollessa pesässä. Ennen todettua parittelua naaras käyttäytyi myös siten, kuin se olisi ollut aloitteellinen paritteluun. Se äänteli voimakkaasti, sen ruumis oli vaakasuorassa asennossa ja ehkä sen siivetkin hieman roikkuivat ja pyrstö oli vähän vinossa, vaikka näitä kahta viimeistä en videoklipistä oikein luotettavasti erottanut. Naaras kerjää äänekkäästi kalaa urokselta ja parittelun todettiin jo aiemmin olevan sidoksissa ravinnon (kosiokalan) tuomiseen. Näillä toiminnoilla saattaa myöhemmissäkin pesintävaiheissa olla jonkinlainen yhteys, unohtamatta parisuhteen vahvistamiseen mahdollisesti liittyvää merkitystä.

Kopulaatioterveisin Matts

[Millan]

Kiitos Matts, kaikista suurenmoisista kirjoituksistasi!


Olen yrittänyt löytää Hailuodon poikasista joitakin selkeitä eroavaisuuksia jo pidemmän aikaa, ja nyt tänä aamuna istuivat hetken näin:

@ Voitto Pulkkinen

Rintavyössä näyttää olevan väriero ja koko- ja muotoerokin. Kuvut lienevät yhtä täynnä molemmilla.
Eli, pysyykö tämä tunnusmerkkinä niillä aikuisuuteen asti? Ja taimmainen on ehkä sitten se nuorempi?

Sitten toinen asia askarruttaa minua. Kuvun ollessa sääksellä tyhjä, kuopalla jopa, niin senkö kuopan alla se rasvavaraston paikka on, rintalasta ympärillä. LOL:N päivänkirjasta 27.7.2010 ote: By the way, we judge a birds weight at the front over the chest- what is known as the ‘keel’ or breastbone, is where birds carry their fat reserves.

Ja kolmas kysymys. Vesilinnuilla ja kalastavilla linnuilla on höyhenten kestettävä vedenpitävästi. Kuinka paljon ja pyrstönkö alueella ovat ne ns. jauheuntuvat.

[Annie]

Busted!

Myytit murtuvat ja lainalaisuudet osoittautuvat keskimääräisiksi totuuksiksi, jos edes niiksikään. Urossääksi syöttää poikasiaan, jopa puolisoaan. Näin se on nähtävä ja nähty! Sukupuolien välinen roolijako on petolinnuilla hyvin vahva. Sääksenä olemisessa on varmasti jotain erityistä, minkä perusteella roolijaosta on mahdollista tinkiä ja se voi muuttua jopa merkittäväksi selviytymiseduksi.

Todettu tuo aivan uudenlaista mielenkiintoa Hailuodon pesän seuraamiseen. Ravinnon suhteen elämä on ollut tiukkaa ja vuonna 2007 yksi pesän poikasista kuoli nälkään. Niukkuuden olosuhteissa sukupuolten tiukka roolijako oletettavasti toimisi parhaimpana selviytymisstrategiana. Uros saisi keskittyä (olisi pakotettu) tiukasti ravinnonhankintaan.

Jo ensi viikolla on syytä tunkea nenät näyttöön! T. Matts

Tuosta ylläolevasta - uros syöttää poikasia - on esimerkkinä myös Loch Gartenin pesä. Useamman kerran, muttei usein, on niinkin tapahtunut.

Mutta mitä ajattelet tästä seuraavasta? Minut se yllätti täysin ja toisaalta oli vallan viehättävää.

Rutland Ospreys

Diary, July 28th:

All three of the youngsters are more than capable of feeding themselves. With 5R providing a plentiful supply of fish there are rarely squabbles at feeding time - the youngsters simply wait patiently for their portion of fish. One day last week though, 29 actually fed one of her brothers as it waited for her to finish feeding - see photos below.



http://www.ospreys.org.uk/ReserveDiary2010.html

Yhdellä Rutlandin sääksien pesällä todettiin viime viikolla eräänä päivänä naaraspoikasen syöttävän toisen veljistään. Tuolla pesällä on yllin kyllin ruokaa ja poikaset ovat tottuneet rauhallisesti odottamaan omaa vuoroaan. Naaraspoikasen syödessä omaa annostaan, oli veli kärsivällisesti odottanut vieressä ja naaraspoikanen oli ruokkinut sen.

(Kahta päivää aikaisemmin oli naaraspoikanen tehnyt ensilentonsa, ja sen veljet muutamia päiviä ennen tätä.)

[Matts]

Poikasten höyhenpuvun erot

Jotkut sääksenpoikasten höyhenpuvun värityksen ja kuvioinnin ominaisuudet ovat pysyviä ja jotkut taas muuttuvat linnun ikääntyessä. Varsinkin Seilin pesällä käyneissä sääksissä on ollut merkittäviä yksilöllisiä eroja - on tummaa, tositummaa, murjaania, ristipäätä jne. Nämä ovat kuitenkin aikuisia lintuja. Ainakaan minun tiedossani ei ole sellaisia tutkimuksia, joissa höyhenpukua olisi vertailtu linnun ollessa lentopoikanen ja sitten sen ollessa aikuinen. Yleinen käsitys lienee se, että sääksellä aikuinen on poikaspukuaan vaaleampi. Hailuodon poikasistakaan ei minulla ole vedenpitäviä perusteita juuri mitään sanoa, kuten kumpi on vanhempi tai kumpi on naaras, vai onko kumpikaan. Rengastaja kiinnitti renkaan molemmilla linnuilla vasempaan jalkaan, joten niitäkin on vaikeaa erottaa toisistaan. Kaikesta on vakuuttava, tavanomaiseen ajatuskulkuun ja päättelyyn liittyvä varma käsitys, mutta ”asiantuntijarooliin” ei varmaankaan kuulu sellaista vahvistaa saati kieltääkään.

Linnun rasvavarastot.

Linnun rinnan yläosassa on sekä kupu että sen tyhjänä ollessa erottuva kuoppa. Kuoppa kuuluu kuitenkin linnun anatomiaan. Sen kohdalla on yhtyneistä lapaluista muodostunut Y:n muotoinen hankaluu – broilerista tuttu ”toivomusluu” - siihen liittyvine lihaksineen. Y:n yläsakaroiden välissä on ulospäin erottuva kuoppa. Se ei kovinkaan paljon kerro linnun tilasta. Pahasti nälkiintyneellä linnulla myös lihakset surkastuvat ja lentolihasten pienentyessä alkaa rintalastan harja erottua ja myös korostuu hankaluu ja sen kuoppa. Linnulla on rasvaa ihon alla ja sisäelinten ympärillä ruumiinontelossa. Pikkulintujen verkkorengastuksessa tarkistetaan ihon läpi kuultava rasva vatsan kohdalta jalkojen välistä ravitsemustilan toteamiseksi. Rasva varastoituu lentotasapainon vaatimusten mukaisesti linnun keskiosiin.

Höyhenpuvun vedenpitävyys

Veden kanssa tekemisissä olevilla linnuilla höyhenpeitteen vedenpitävyys on välttämätöntä. Pääasiassa vedenpitävyys johtuu höyhenpeitteen rakenteesta. Aidoilla vesilinnuilla höyhenpeitteen vedenpitävä osa muodostuu lähes karvamaisista pienistä höyhenistä, vesinisäkkäiden tapaan. Myös tavallinen sulka on rakenteeltaan sellainen, että se johtaa vettä pois linnun ruumiista. Mahdollisimman hyvän vedenpitävyyden (sekä lämmöneristyksen ja lentokyvyn) ylläpitämiseksi lintu säännöllisesti sukii höyhenpeitteensä. Lintujen pyrstön yläpuolen tyvessä on rasvarauhanen jonka erittämää öljymäistä eritettä lintu levittää höyheniinsä. Se auttaa pitämään höyhenpeitteen järjestyksen, rakenteen ja muut ominaisuudet sellaisina, että vedenpitävyys säilyy. Lisäksi se suojaa höyhenten ja sulkien keratiinia kulumiselta, mikrobeilta, leviltä ja sienitaudeilta. (Jauheuntuvista en ole kuullut).

Poikanen syöttää sisarustaan

Tämä on hieno havainto ja on minulle tuntematon ilmiö, eikä varmaan olisi mahdollista todeta ilman nettikameraa ja sen intensiivistä seurantaa. Linnuilla ilmiö tunnetaan sellaisena, että ensimmäisen poikueen pesästä varttuneet poikaset ruokkivat nuorempia sisaruksiaan seuraavasta poikueesta.
Osa sääksien valmiuksista on myötäsyntyisiä. Niiden on todettu itsenäisesti oppivan mm. lentämään ja kalastamaan, vaikka eivät ikinä olisi toista sääkseä nähneetkään. Ruokkiminen on ilmeisesti tällainen myötäsyntyinen taito ja nuoremman sisaren ruuan kerjääminen saattaa laukaista käyttäytymisen ja johtaa havaittuun sisaruksen syöttämiseen.

Voi ihmettä t. Matts

[Millan]

Hei, Matts!

Kiitos taas vastauksista!
Hailuodon ja LOL:n poikasten sukupuolen määrittely jää ajatusleikin varaan, mutu tuntumaan, joka sinänsä on hauskaa. Kauniita ja niin taitavia sääksenpoikasia ovat kaikki tyyni!

Jauheuntuvat olen aikoinaan löytänyt täältä, ja koetin kovasti miettiä, että minkä pituinen sellainen sulka on ja missä sellaisia linnulla on.
Olen lukenut jo aivan hiirenkorville Book of British Birds (Reader´s Digest Association, Ltd., London) suomennoksena. Kirja on Valittujen Palojen LINTUKIRJA vuodelta 1971, ja toimituskuntaan kuuluvat: Matti Helminen, Ilkka Sten ja Olavi Stenman.

Sieltä sivu 319: "Harmaa ja kaulushaikaran sekä eräiden petolintujen jauheuntuvat ovat ainoat jatkuvasti kasvavat höyhenet. Ne eivät vaihdu koskaan sulkasadossa. Sen sijaan niiden kärkioasa hajoaa vettä hylkiväksi jauheeksi, jota lintu sukiessaan käytää saadakseen muut höyhenet vedenpitäviksi ja muutenkin niitä suojatakseen. Kalansyöjille tämä jauhe on erittäin tärkeä, sillä se ehkäisee kalaliman tarttumista höyheniin."

[stadinmummo]

Mulla on ihan sama teksti saman kirjan, mutta vuoden 1991 painoksessa. Minustakin se tuntui tutulta, kun mainitsit siitä jauheuntuvasta.

[stadinmummo]

Hei Matts.
Taas tuli eteen kysymyksiä herättänyt asia; sääksen silmät.
Eilen emolinnulla oli valkoinen vilkkuluomi (vilkkukalvo) silmän edessä, ja se oli mieluummin pesällä lepäämässä.
Nyt aamulla oli toisessa silmässä.
Luin Millanin ja minun mainitsemasta kirjasta, että vilkkukalvo puhdistaa ja suojaa silmää, ei estä näkökykyä.
Mutta uteliaita kun olemme, eikä muualta löytynyt tietoa, eikä piirrosta silmästä, niin päätime kääntyä puoleesi.
Voiko lentelevät hyönteiset, oksat tai jopa ahtaalla pesällä poikasten siivet osua silmään niin, että siihen tulee jotain "ylimääräistä"? Eikä varmasti tämä tuuli helpota asiaa. (22 m/s)
Toivottavasti kysyin tarpeeksi selkeästi. Kiitos etukäteen.

[Matts]

Terveisiä Mattsilta, joka on tietokoneen ulottumattomissa. Puhelimitse tietoa:

"Toivotaan, että toipuminen etenee. Linnun silmä on hyvin suojattu, vilkkuluomi on kuin tuulilasin pyyhkijä ja läpinäkyvä, jolloin lintu näkee se toimiessa."

Kysymykseeni, että mikä voi aiheuttaa tällaisen vilkkuluomen paikalleen jämähtämisen, vastasi Matts näin: "En ole lääkäri, mutta kun oire koskee vain toista silmää, se ei johdu linnun yleisestä terveustilasta. Ilmeisesti silmässä on jonkinlainen pikku vamma."

Millan

[stadinmummo]

Kiitos vastauksesta, voimme olla rauhallisia. Se oli,kuten arvelimmekin. Pikkuvamma...

[Matts]

Silmä!

Silmä alkaa näyttää jo hyvältä ja varmaan paranee nopeasti! Itse mietiskelin sellaista tapahtumain kulkua, että kun syyskesällä ampiaisyhdyskunnat ovat suurimmillaan ja ampiaisia pyörii vaivaksi asti joka paikassa, voisi silmävaiva johtua ampiaisen pistosta. Ampiainen on lihansyöjä ja varmaan sille maistuu kala-ateria. Kun sääksi repii kalasta ruokapaloja nokallaan, sen silmäkin joutuu lähelle ruokaa ja siitä mahdollisesti kilpailevaa ampiaista. Konfliktia on vaikea vältää.

Tällainen spekulaatio tähän hätään t. Matts

[Matts]

Hailuodon naaraan rengas

Nettikamerakuvista on yritetty parina viime vuonna lukea naaraan renkaan numeroa. Se on ollut tavattoman haasteellista ja vaikeaa, eikä saaduista tuloksistakaan voi olla varma. Numero on kooltaan pieni ja nettikameran kuvaterävyyskin on rajallinen, joten havainnointimenetelmä edustaa ”sumeaa logiikkaa”. Siitä Voitto ja minä olemme lähestulkoon varmoja, että kyseessä on Suomessa rengastettu lintu, kun renkaasta erottuu enemmän tai vähemmän selvästi renkaan kokoa ilmaiseva M-kirjain. Numerosarjan selvittämiseksi on käyty läpi satoja kuvia ja eri kuvista epäselvinä erottuvia numeroita yritetään yhdistää kokonaiseksi numerosarjaksi. Ensimmäinen Voiton tulkinta osui rengastustoimiston tiedoista tarkastettuna metsähanheksi, jolla käytetään samaa rengaskokoa. Toinen arvio oli 14-vuotias sääksi. Voiton selvityksen mukaan viimeisin arvaus numerosta on M-34753, joka olisi 1993 Urjalassa pesäpoikasena rengastettu sääksi ja nyt 17-vuotias. Rengastustoimistolle ei tällainen tarkkuus riitä rengashavainnon vahvistamiseksi. Renkaan lukemisen vaikeuden ymmärtää yrittämällä hahmottaa nettikamerakuvista poikasten renkaiden numeroita.

Sääksinaaras lähtee muuttomatkalle ensimmäisenä, joissakin tapauksissa jo heinäkuun lopussa, poikaset viimeisinä. Hailuodon naaras on todennäköisesti jo suunnannut lentonsa kohti talvehtimisalueita ja jälleennäkemisen toivossa voimme taas ensi keväänä tunnistaa sen varmimmin tutuksi käyneen höyhenpuvun perusteella.

Sääksiterveisin Matts

[Matts]

Kainalon täplät

Omakeksimällä termillä olen tarkoittanut siiven tyvestä ("käsivarren alaosa") siiven alapuolen peitinhöyheniä, joiden kärkiosassa on tummat ovaalinmuotoiset täplät. Joskus ne jatkuvat sarjana kohti siipitaivetta.

Kainaloterveisin Matts

[Millan]

Kiitos, Matts, taas sain oppia lisää! Ja se sarja on siis joillakin sääksillä nähtävissä osin tai kokonaan tai ei lainkaan? Ja jos ja kun ovat nähtävissä, niin voivatko olla ylipäänsä tuntomerkkeinä samalla yksilöllä aina samalla lailla esillä? Onko kainaloan alla olevistaa täplistä tuntomerkiksi ylipäätään?

[Matts]

Kainalosta asiaa.

En tiedä, missä määrin kainalotäplät muuttuvat lintujen ikääntyessä. Aikuisella linnuilla luulisin, että ne ovat melko samanlaisia vuodesta toiseen. Samana vuonna verrattaessa eri lintuja, ne ovat kuitenkin ihan hyvä tuntomerkki, koska niissä on melkoisesti yksilökohtaisia eroja.

Sääksiterveisin Matts